Extra 1: Kakkosluokan ötökät

Jaaaaaaaaaaaaa *rumpujen pärinää* extra-osaaaa numero uno! Heehhehhee, hirveä duuni oli, mutta nyt se on valmis, josta saatte kiittää sitä, että olin kipeänä kolme päivää. Simsin peluu jää nähkääs hieman vähälle muiden juttujen alla. Ja nyt kun olen pelannut 24/7 kolmen päivän ajan, voin hakea hoitoa ja aloittaa seuraava osa taas parin viikon päästä! :D Tai sitten aloitan jo huomenna ja lintsaan koulusta kaikki nämä vuodet istuen yksin koneen ääressä pimeässä datausnurkassani seuranani ainoastaan Pasi-niminen kultakala, joka kuolee nälkään kun pelaan vain tekemättä mitään muuta. Pidän pottaa tuolin alla ja jääkaappia vieressä ja kun potta täyttyy, juon sen tyhjäksi ja jatkan pelaamista, mikä ei oikeastaan ole enää ällöä siinä vaiheessa, kun on muuttunut zombiksi. :/ Ja mitä h***ä mä selitän?

Älkää enää päästäkö mua selittämään...

Tervehtikää Emma Heinilehtoa, joka on rakentanut itselleen hienon *krhm* asunnon Miron ja Kikan perintörahoilla. Ja perheen esikoinen on totta vie elänyt terveellisesti, kun katsomme Nooraa, joka on jo vanha mummeli.

"HETKINEN! Asun yksin -> voin tehdä mitä haluan! Aion... LEIPOA KEKSEJÄ!!!"
Nerokasta! Brilliant! Miten ovelaa...

"Nämä ovat taatusti hallituksen lähettämiä vakoojia. Säälittävää, näin heidän valepukujensa läpi heti kättelyssä. Vai muka tervehtimään tulleita naapureita... Pyh. Kuulkaas, naapurit! Minun keksireseptiäni ette kyllä nappaa!"

Mysteerinen puhelu, josta en kerro enempää neljään kuvaan.

Ja Lennie (jonka saatattekin tuntea edellisistä osista), miksi, oi miksi yrität aina tunkea mukaan? Katsokaa nyt sitä hiippailemassa muka salakavalasti...

Emma ei koko heppua tuntenut, joten hän vain lähti viattomasti töihin pelisuunnittelijan pestiä tavoittelemaan. Kimppakyydin perusteella asiassa ei oltu vielä ehditty oikein edistyä.

Työssä on myös huonot puolensa, kuten nämä lähentelevät ja ällöttävät työkaverit. Tämän kaverin flirttailuyritykset jäivätkin alkutekijöihinsä, sillä Emma oli selvästikin hyvin siveellinen nainen.

Muistatteko vielä sen mystisen puhelun? Toivoin jo vähän, että ette, koska tajusin vasta nyt, että Emma adoptoi Maken ja normitarinassa Make on vasta pentu. :'D Elikkä vähän paljastuksia seuraavasta osasta: Make ei kuole tulipaloon, hukkumiseen, säikähdykseen, salamaan, puukotukseen, silpomiseen tai vasaran iskuun, vaan kasvaa ihan normaalisti täysikasvuiseksi koiraksi, eikä jää legacytaloon.

Talo. Pieni, ruma, halpa, ahdas, mutta pippurinen.

Puhelin ei ainakaan päässyt kuvaan. Jostain syystä uhohdan aina laittaa sen.

"Pikkusiskoooooo, kuis pörrää?"
"Miten ihmeessä olet säilynyt noin nuorekkaana?"
"Noo, tiedäthän... Syöny porkkanaa ja sillee."

Emma ansaitsi rahaa monin tavoin. Mm. myymällä näitä upeita mestariteoksiaan, joista irtosi muutama simoleoni.

Mukavinta aamuissa oli kävellä puolalastomana ulos haistelemaan ihanan raikasta aamua. Huomatkaa vähän liiankin tyytyväinen ilme.

Jostain syystä tämä Armas Kotala oli hyvin suuttunut Emmalle. Tai sitten hän on vannoutunut wowittaja, jonka kone poksahti vieden palan seinää mukanaan ja nyt hän vannoo kostoa jokaiselle, joka omistaa tietokoneen. (Kaikella kunnioituksella kaikille teille ihanille wowittajille)

IIKS! *hyppää lammikkoon piiloon*

"Iaaaaaaah, en ehtiny syödä mun voikkariiii!"

"AIIII, mun pebaan sattu."

Ja arvatkaas, kuka sai potkut töistä? Arvatkaa! No, ei ainakaan Emma. Hän nimittäin yleni juuri pelisuunnittelijaksi, mikä sattumoisin oli hänen elämäntoiveensa. Eivätkä aikaisemmin tulleesta urakysymyksestä voitetut 65 tonnia ainakaan minua harmittaneet.

Ja vielä samana iltana ensimmäinen menestysromaani! Bileetbileetbileetbileet!

Ja kaikessa hiljaisuudessa Make oli ehtinyt vanheta.

Unohdinko kertoa, että Emma on perustanut kukkakaupan? Niklaksen vaimo, Nelli joutui Emman uhriksi ja osti häneltä kukkia hirveät määrät, vaikka hänen perheensä oli jo valmiiksi aika köyhä.

Kauppa toi mukanaan kaiken laisia hiippareita, huomatkaa Armas Kotala, joka oli kaatamassa roskista about 8 kuvaa sitten.

Emma oli työstänyt kukkiaan niin kauan, että oli ehtinyt ihan harmaantua ja pukea päälleen tuollaisen kummallisen maton. Samalla rupesivat myös leijonankidat valmistumaan.

Ja taas siskokset tapasivat, mutta tällä kertaa järkevän näköisinä.

"Leijonankitoja? Minulle?"
Ja minulla ei ainakaan ollut mitään taka-ajatuksia...

Ja sitten tyypillisesti mummut alkoivat juoruilla...

wtf? Heidistä?

Ja taas Heinilehtomaista häröilyä. Kuva kertoo kaiken.

"Kyllä. Kiitos. Kymmeneltä sopii hyvin. Kiitos, hei."

Ja kymmeneltä seuraavana päivänä sossun autosta hyppäsi tämä Karola-tyttönen.

Emma halusi nähtävästi sittenkin lapsen, mutta mummelilla oli ollut menopaussi jo aikaa sitten, joten adoptoiminen näytti olevan vaihtoehto.

Emma tapasi Heidin kaupungilla. Heidi kertoi, että Linnea oli mennyt kihloihin. Tietäisipä tyttönen, että verenimijä-mummut puhuvat hänestä hänen selkänsä takana.

Karola olikin intona musiikkiin ja sen kuin soitti ja soitti, kuten miljoona muutakin Heinilehtoa...

Ja taas ihan huomaamatta Make oli kupsahtanut.

Hauvalle rakennettiin tällainen pieni aitaus.

... ja hänet korvattiin heti pienellä kissanpennulla, joka nimettiin Frankensteiniksi.

Öisin ilmestyi Maken haamu kaivelemaan haamukuoppia. Eläinkummitukset ovat paljon kivempia, kuin ihmiset.

Herra kyllä näyttää aika koomiselta, kun hiihtelee ympäri tonttia.

"Pädäppädäppädää pädäppädäppädää PÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄPÄÄÄ!" rummutti Emma kasvavalle Karolalle tahtia.

Ja sitten mummu meni myymään toisen menestysromaanin.

Ja oli myös Frankensteinin aika kasvaa.

Nyt kun Karola oli tarpeeksi vanha, hän autteli kukkakaupassa kunhan pääsi koulusta.

Siirtykäämme NIKLAKSEN perheen pariin. Tällä olen jo pelannut, mutta en ole ottanut kuvia, joten tutustutampa teidät perheeseen.

Tässä kuvassa ovat Niklas, hänen tyttärensä Elina ja tuo haiseva tuttipullo, joka vain pistäytyi Heinilehdoille pikavisiitille. Niklas on suosiosim, jonka elämäntoive on tulla rock-legendaksi ja hänen mieliharrastuksensa on musiikki (kuten jokaisella 2. sukupolven kakaralla). Elina on vain pieni pallero, jokka on kasvutavoite, eikä elämäntoivetta. Hän on myöskin musiikki-ihmisiä. Herra haiseva tuttipullo tosin on kiinnostunut enemmänkin kirjallisuudesta ja hänen elämänhaaveensa on tulla rallikuskiksi. Valitettavasti pullo päätyi kuitenkin roskikseen.

Ja tässä näette Ella Heinilehdon. ...hetkinen! Eihän tämä ole Ella!

Aahaa, täällä hän onkin, läksyjä tekemässä. Hän on urheilu-ihmisiä.

Ja täältä löytyvät Eemeli ja Enni, kumpikin tyhjäpäisiä taaperoita.

Ja täällä on Niklaksen hurmaava vaimo, Nelli, hurmaavassa pyjamassa. Nellin tavoite taisi olla mammona ja elämäntoive talous-uran huippu, mikä se nyt sitten olikaan.

Seuraavana päivänä koulu oli suljettu lumen vuoksi ja Ella ryntäsi ulos.
"Jotta koulubussi pelästyy ja ei tule huomennakaan", tyttö kommentoi lumiukonrakennushankettaan.

Myöhemmin palasimme ja kauhuksemme arvelimme tytön olleen tosissaan. Kyllä tuo pingviini ainakin pelästyi.

EEEIII! Se on siis totta! Niklaksen täytyi palkata lastenhoitaja! Onneksi tämä ei ole se sama K.K, joka hoiti Niklasta pienenä. Kimppakyydin kuljettaja Kullervo Kovero katsahti lastenhoitajaa nimeltä Leila Ahtamo ja tunsi kylmät väreet. Kuka nyt ei pelkäisi lastenhoitajaa?

"Vain yhdeksi tunniksi, vain yhdeksi tunniksi, vain yhdeksi..." vakuutteli Niklas itseään astuessaan kimppakyytiin, sillä Nelli tulisi töistä tunnin päästä.

Mutta tunnissa ehtii...

"Hee-ei."

Ella ja Elina eivät piitanneet lastenhoitajasta, ei ollut riemulla rajaa, kun elettiin vielä sitä päivää, kun koulu suljettiin. Ja juuri kun tytöt olivat lumisotasilla, sulivat lumet. Murr.

Lastenhoitaja ei ollut kovin kyvykäs, kuten ei ollut tämä random-häiskäkään, joka oli jumiutunut lastenhuoneeseen.

Pelastaja saapuu...

Sieltä hän tulee...

Ja laitettuaan lapset nukkumaan, hän meni potkimaan palloa takapihalle. Nellin pieni salaisuus.

Ella: ":O"

"Joo totaa... ömm.. testasin vaan, että tämä on turvallinen..."

Ja sitten he alkoivat pelata. Ja molemmat olivat aika surkeita.

Ja itserakkaana ihmisenä maalaili Niklas itsestään kuvia. Harmittaa, kun muut toisen sukupolven edustajat perivät siniset silmät Kikalta, mutta juuri perijäksi valittu Noora peri isänsä ruskeat.

"Kymppi. Minun lapseni. Kympin oppilas! Aaah, olen maailman onnellisin äiti."

Ja sitten alkoivatkin taaperot kasvaa.

Tässä Enni, joka näyttää Elinalta.

Ja tässä Eemeli, joka näyttää Ellalta. Uijuijui, katsokaa nyt, miten söpö!

"YÄÄÄ-ÄÄÄHHH!!! Enkx mä muka oo söpö???"

Kun lapset nukkuvat...

AIKUISTEN AIKA!

Ja sitten Niklas piti kakaroilleen oppitunnin oikeaoppisesta kalastamisesta.
"Ja sitten kun nykii, muistakaa, että se on luultavasti huijausta ja jatkakaa odottamista."

Vanhempien kaksosten aika kasvaa...

Ja sitten taas tyypillistä Heinilehto-säätämistä.

Ellasta tuli kauniskauniskauniskaunis. Minun mielestäni siis. ;) En muista hänen tavoitettaan. Saattoi olla suosio.

Ja tässä romantiikka-Elinamme.

Ella alkoi heti autella pikkuveljeään läksyissä, kun...

...Elina tapitti telkkaria.

"Jee! Läksyt tulivat valmiiksi! Tittitidididitittittiidii tittitidididitittittiidii tittitittitittitittidii!"

Toisaalla Nelli heräsi ja täräytti itsensä läpi ovesta. "Mitääh? Olenko lihonut?!"

"Kauhee herutustoppi..."
"Kattoisit omia kuteitas..."

"Eiii, antakaa mun ees nukkuu rauhassa!"

"Kultaseni, olet tainnut lihoa..."
Normia vessakeskustelua.

"IIIK! Mähän just näin sen alasti!"

"Kauhee herutustoppi..."

Ja tässä on kohteemme, Liisi Naski, joka on jotenkin onnistunut pääsemään uima-altaan saarelle.

Kohde itkee pahaa oloaan.

Huomaamme, että kohde yrittää jotakin.

Hän valittaa nälkää.

Katsotaan, mitä tapahtuu, jos laitamme herkullisen ruokalautasen saarelle.

Ensin kohde vain kävelee välinpitämättömästi ympäriinsä.

Lopulta kohde ottaa lautasen.

Hän ei halua syödä sitä saarella, mutta ei keksi mitään keinoa päästä pois.

Lopulta hän syö ruoan.

Ja asettaa lautasen maahan.

Sitten hän vielä kehtaa valittaa!

Lautanen alkaa haista kohteen kävellessä päätöntä ympyrää.

Kohde purskahtaa taas itkuun.

Sitten kohde ilmaisee vihaa Nelliä kohtaan. Mielenkiintoista...

Lopulta kohde saa mahtavan idean mennä veteen.

Hyvä nyt on hymyillä, kun oli niin fiksu, että itkun ja valituksen jälkeen osasi lähteä saarelta.

Enni oli kasvanut teiniksi.

Samoin Eemeli.

Sitten lapset lähtivätkin yliopistolle ottaen Emman adoptiolapsen Karolan mukaansa.

Kaikki muut odottelivat talon putkahtamista järkevästi tien vieressä, mutta Ella lähti jotain häröilemään keskelle tonttia.

Tällainen koppero sieltä taivaasta tippui.

Ja varaa ei ollut mihinkään, joten ylhäältä se näytti tältä. Ja tiedän kyllä, että sängyt on sijoitettu tyhmästi, mutta yksi parisängyistä muuttui myöhemmin tavalliseksi kapeaksi sängyksi.