Uusi osa uunista ulos. Tämä on hivenen pidempi, kuin A-osa ja omistettu Heinilehtojen luottolastenhoitajalle, joka nähtiin osassa 2.
"Yhtenä kammottavana aamuna Emma kuitenkin näki tämän kammotuksen olohuoneessa. Emma pelästyi lastenhoitajan sielutonta katsetta ja pakeni äkkiä koulubussiin. Oli ehkä virhe jättää lastenhoitaja ja taaperot kolmisin, mutta se oli väistämätön paha."

Kuudennen osan myötä väsään teille sukupuun ja ujutan kutoseen nördepoikamme Niklaksen, josta tuli aikuisena niin håt, että meinas polvet pettää. Mutta se on sitten osassa 6. Nyt pääsette tämän osan kimppuun.

 

Mikäs nyt noin hymyilyttää, Kikka? Nainen itseasiassa sai ylennyksen ja on nyt elävä legenda!
Miten niin on outoa, että vanhus on elävä legenda urheilussa? Miten se voisi olla joku muu kuin vanhus? Way to go, Kikka! Nyt molemmat Heinilehdon vanhukset ovat uriensa huipulla. Harmi vain, että Kikan elänänhaave on syödä 200 juustoleipää, että nyt vain syömään.

 

Iiks, Heinilehtojen olkkarissa on murtovaras! Iiks! IIKS!

 

Huh, sehän on vain Noora, joka tuli töistä ylennyksineen ja menee kohta nukkumaan, sillä pitää mennä töihin 5 tunnin päästä. Noora on ollut yhteensä 2 työpäivää töissä, jolloin hän ei ole saanut ylennystä. Mutta ei tyttö silti niin pitkällä ole, sillä raskaudet ovat rajoittaneet.

 

"Kiitti, hani! Mistä sä tiesit, että mä halusin ruokaostoksia? Ei sun ois tarvinnu, beib."
Lähettipoika Vihtorista ei pääse eroon...

 

Nooran omenapuu ei oikein kukoistanut, kun kukaan ei jaksanut pitää huolta siitä. Varsinkaan äsken mainittu neiti, joka peräti hyvin ylpeänä korjaa satoaan.
Okei, mä lupaan, että ette joudu kattelee tota pukua enää, sillä tämä tyttö painuu nyt pehkuihin.

 

Kikka päätti ikuistaa miehensä, vaikka nuoruuden päivät olivatkin luetut, eikä sitä kuvaa tullut maalattua silloin, kun ei vielä ollut ryppyjä.

 

"Yyyyhhh! Siis mikä... yhhyhh!! ...hirveä, kammottava LÖYHKÄ! Hyyyyyyhhh!"

 

"Sori..."

 

3 kakkua? Mitähän se mahtaa tarkoittaa?
Noora sittenkin perusti sen kakkubisneksen! Jeiiioiii!

 

Mutta valitettavasti tälläkään kertaa ei ollut kyse siitä... Kolmen pienen koipalleron oli aika kasvaa.

 

Ensin Henrik...

 

...sitten Linnea...

 

... ja Heidi viimeisenä. Hänellä ja vaarilla ei ollut mikään kiire.

 

Ja niin keittiö oli täynnä toimintaa (huomatkaa Linnea kasvamassa Kikan takana). Jostain syystä Henrik perikin ruskeat hiukset. Heinilehtojen mustahiuksinen putki loppui jo kolmanteen sukupolveen.

 

Linneasta tuli oikein suloinen tapaus. Eikö tullutkin? (Turha väittää vastaan, mulla on moottorisaha)

 

Ja Heidi oli ainoa, joka peri Heinilehtojen mustat hiukset. Taaperoiden ulkonäköä ei kukaan jaksanut muuttaa.

 

Ja tästä näkee Niklaksen paremmin. Kaksosten huoneeseen siirrettiin Linnean vanhat lelut ja potta, kun tytön huone pistettiin uusiksi.

 

Ja niin sai Linnea mennä heti nukkumaan uuteen sänkyynsä, sillä sopivasti sattuu huomenna olemaan koulupäivä.

 

Kikka yritti opettaa pienokaisille puhumisen taidon, mutta Heidi ei oikein pitänyt mummista, tai mummin mummimaisesta tuoksusta. Kikalla ei enää tämän jälkeen ollut lupa kuljeksia alusvaatteissaan ympäriinsä.

 

"Siis katos, tää on ihan iisi homma."
Eikä tainnut Miro-vaarikaan olla yhtään sen parempi opettaja.

 

Linnean viaton hymy ei aavitanut, mitä kotona tapahtuisi sillä välin, kun hän perehtyisi oppimisen saloihin ja tulisi takaisin kääntyneen hymyn kanssa.

 

Ei... Ei... EI! Se on siis totta! Meidän täytyy turvautua lapsenvahdin palveluksiin! Kirottu K.K.

 

Se lähestyy...

 

Se lähestyy...

 

EIIIIII!!!

 

Se sai minut...

 

Ja kun Kikan työauto loittoni pihasta, häipyi pieni toivonhiven pelastumisesta...

 

Öh... Kiitti, mut oisin kyl ehk mieluummi halunnu nukkumaa...

 

Eiku ihan tosi! Väsyttää!

 

>:(

 

Hehehe... He eivät aavista mitään ja paha suunnitelmani toteutuu!

 

Hehehehehe...

 

Hehhehehehehe...

 

Yhyyyy! Mä oon MÄRKÄ! Siis MÄRKÄ! Voittekste kuvitella?

 

Yhhyh... Mitenköhän hiljentäisin tän pahanhajuisen naperon...?

 

Tyttö epäilee jotakin... Parasta hiljentää se...

 

Ehkä tuttipullo auttaisi?

 

Äh... Ei ottanut... Ehkä toinen auttaa?

 

Ärr... Ei saa menettää malttia, tai se tajuaa... Tämän on pakko tepsiä...

 

Miksei tuo kirottu penikka ota niitä?

 

Nyt tämän on pakko toimia!

 

Ärh! Tämä alkaa käymään hermoille!

 

Onneksi juuri silloin saapui pelastaja!

 

Omg! Mä tajusin tän! Nyt ne pitää mua pätevänä ja palkkaa mut uuestaanki vaikka oonki ylihinnoitellu nää palvelut!

 

"Kuulkaa, rouva. Miten selitätte sen, että molemmat lapseni ovat itkemässä kurjaa oloaan? Teidän palvelunne on ala-arvoista, eikö teillä ole mitään vastuuntuntoa? Plaa... plaaa... Emme kyllä enää palkkaa teitä. Plaa... plaaa..."

 

"Tsiisshh, nainen, sä oot ki-rée. Älä marmata ja hulluttele välillä. Girls just wanna have fun, right?"

 

"Whaaaaat?"

 

Linnea toi koulusta mukanaan tällaisen suloisen pojan. Tytöllä on hyvä miesmaku tuon ikäiseksi.

 

...tai sitten ei. Poika ei näytä olevan kovin älykäs tapaus.

 

Sillävälin vanhukset näyttävät, mihin ihmetekoihin he pystyvätkään! Molemmat tulivat juuri töistä kaksipaikkaisen urheiluauton kyydissä! Wooow. Kumartakaamme ihmeellisiä simolentoja.

 

Vastuullinen (whaaat?) äiti hoiti pienokaisensa kuntoon ja kaikki oli hyvin taas, vaikka jotkut Henrikin pyjaman kuvioista näyttävätkin vähän epäilyttäviltä.

 

Näin. Mitä piditte? Rehelliset mielipiteet kommentteihin, tai otan moottorisahani käyttöön. Beware!

Ja mikäli teitä häiritsi nuo lainausmerkittömät vuorosanat, niin ne olivat ihan tarkoituksella noin.