No niin. On mennyt vähän liian pitkään jo tämän ja edellisen osan välillä, mutta ehkä suotte sen minulle anteeksi.
Ei enempää sanottavaa tällä kertaa.
Heidin karismaattiset lahjat heräsivät, kun tyttö harjoitteli puheen pitämistä isoisänsä taputtaessa vieressä. Tämä saattaisi olla viimeinen tilaisuus kouluttaa sukuun uusi lakimies.
Samaan aikaan muualla Heidin älykäs veli Henrik viihdytti itseään hieman toisenlaisella tavalla. No, tapansa kullakin.
Muutkin osasivat nauttia urapalkinnoista, nimittäin Noora treenasi kovasti, sillä tulihan hyvän rikollisen osata valehdella kunnolla.
"Hmm... Minä en koskaan ole toivonut kenellekään mitään pahaa."
"Jaiihh!"
Se Noorasta. Mitäs tämä on? Sängyt pedattu...
...vessaa siistitään...
...harjoitellaan hienoa puhetta? Se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa...
Nimittäin tätä. Lapsien koulun ruma seinään juossut reksi tuli kyläilemään.
Kikka valmisti kirjolohta ja rupesikin joraamaan onnistumisen kunniaksi. Yritä nyt edes näyttää sivistyneeltä, Kikka!
Heidi piti huolen rehtorin hauskuuttamisesta ja kertoi, miten he olivat tilanneet hienoimmat kalat ja mausteet Hongkongista asti ja maksoi mitä maksoi, olivat valmistaneet mahdollisimman maukkaan aterian.
Toivon mukaan rehtori ei huomannut muita Heinilehtoja, joilla on erikoisia ilta-aktiviteetteja, jotka olisivat luultavasti säikäyttäneet miesparan matkoihinsa.
Ja niin rehtori Kinnunen lähtikin 3 tuntia ennen vierailuajan päättymistä. Ehkä hän tosiaan haistoi jotain epämääräistä.
Mutta seuraavana aamuna lapset lähtivät uuteen kouluun. Jehei! Henrikin mielestä puku haisi koipalloilta, mutta eipä siinä muu auttanut, kun kiivetä bussiin.
Noora tuli töistä aina väsyneempänä, mutta toisaalta hän yleni ja yleni jatkuvasti ja tyttö onkin enää yhden ylennyksen päässä uransa huipusta. Go Noora! Tässä näette myös hänen tyylinsä, joka saattoi kummastuttaa teitä sukupuussa ennen tätä osaa.
Mutta mitäs täällä tapahtuu? Linnean on aika kasvaa teiniyden ja finnien maailmaan! Tyttö oli viimein thirTEEN.
Ja näin siinä kävi. Linnea sai viimein äidiltään luvan käyttää meikkiä (heh, 13-vuotiaana :D) ja samalla tyttö kampasi hiuksensa hieman toisella tavalla. Tavoitteekseen tyttö sai mammonan ja elämänhaaveekseen tulla Tähtirosvoksi! Tämä tarkoittaa, että Linnean täytyy etsiä töitä seikkailu-uran parista.
Kääk, Miro sai hieman vanhuusajan kiloja, kuten kunnon lakimies konsanaan. Kikkaa aviomiehensä ulkonäkö ei miellyttänyt, joten Miro sai vatsansa ansiosta nukkua sohvalla.
Valitettavasti vaari oli myös pelottavalla tavalla höpertynyt. Tarkoittaako tämä, että loppu pian lähellä? Parempi ottaa harava esiin, Miro! Sitä ei koskaan tiedä, kuka voi hiippailla takaa ja sylkeä mehulasiin...
Eräänä päivänä vanhukset huomasivat harmaantuneensa. Kikka uudisti pelästyneenä kampauksensa näyttääkseen nuoremmalta, mutta Miron reaktio oli lähinnä "hei, kattokaa! Mul on harmaita nenäkarvoja!"
Linneaa eivät kiinnostaneet nenäkarvat, vaan tyttö mieluummin purki energiaansa stipendien keräämiseen. Tytön mielilajiksi tulikin sitten urheilu ja kuntoa kasvatettiin Kikan vanhalla nyrkkeilysäkillä, joka nähtävästi siirtyy aina äidiltä tyttärelle.
Muistatteko vielä vihreän marsumiehen, Lennien? Mitähän mahtaa mies tehdä Heinilehtojen oven takana? Parempi pysyä sisällä, lapset, sitä ei koskaan tiedä, millaisia miehiä nämä marsut ovat.
Noora, joka oli ruvennut hieman yksinäiseksi, juoksi ulos ja meni tervehtimään vanhaa tuttuaan, joka muuttui välittömästi normaalin väriseksi.
"Hei kulta! Unohdit soittaa. Montakos vuotta siitä nyt on? 14? Noo, eihän se niin pitkä aika ole, jaksan odottaa vielä toisetkin, jos vaadit!"
"Ahem..."
Linnea sattui kuitenkin kävelemään ovesta sisään kriittisellä hetkellä, eikä tyttö pitänyt näkemästään.
"Turha yrittää, mutsi! Mä TIEDÄN, että te ette väritä värityskirjoja siellä! Ei mee enää läpi!" tyttö kiljui.
Linnea-tyttönen oli raivoissaan äidilleen ja varsinkin marsumiehelle ja hänen suhteensa äitiinsä tippuivat -100:an.
Pieni Henrik-parkakin tajusi jo jotain. 11-vuotias ei ole ihan tyhmä. Henrik oli hyvin herkkä poika, eikä jaksanut miehisesti olla itkemättä kun itketti.
Lennielle tuli paha mieli ja hän meni haravoimaan pihaa. Joskus miehen täytyy päästää sisäinen marsu valloilleen. Tarkoituksena ei ollut loukata ketään.
Henrik teki melkein heti sovinnon äitinsä kanssa, eihän pieni poika voi mitenkään vihoitella äidilleen noin pitkään. Lisäksi Noora lupasi tuplata viikkorahan, joka saattoi edesauttaa asiaa.
Linnean kohdalla se ei tosin ollutkaan niin helppoa. Tyttöä ei nimittäin lahjottu pelkällä viikkorahan korotuksella. Hän kun oli menettänyt uskonsa roolimalliinsa. Lopulta kuitenkin annettiin anteeksi.
Mutta Linnea olisi tuskin antanut niin helposti anteeksi, jos olisi tiennyt, että marsumies piileskeli talossa vieläkin.
Vanhukset osoittivat luovat lahjansa maalaamalla Kikan. Miro oli tyytyväinen lopputulokseen ja hänen mielestään se muistutti vaimoaan vieläpä enemmän, kuin Kikan itse tekemä rumilus.
Kikkapa tulikin sitten töistä kotiin 40 000 simoleonin kanssa pidettyään koskettavan puheen jossain päin maailmaa. Yhteensä supermummo on tienannut nyt 100 000 simoleonia. Ah, en vain raaski laittaa tätä rahakonetta eläkkeelle. :'D
Samana iltana Miron viattomasti haravoidessa pihalla, saapui viikatemies hiipien hänen taaksensa. Viikatemiehellä oli mukana myös riettaat hulatyttönsä, jotka saapuivat tyylillä.
"Minäkö? Ei, tässä täytyy olla jokin erehdys! Olen vain 30! Vannon!"
"Aaaah! Nythän mä tajusin! Tää on semmonen piilokamera-juttu!"
"Saanks mä lähettää terkkui?"
"Wow! Mä siis oikeesti pääsen telk-ka-riin... "
Noora juoksi halaamaan äitiään, joka oli niin järkyttynyt, ettei pysynyt ilman tukea pystyssä.
Sitten he molemmat murtuivat ja surivat Miron poismenoa.
Tontille rakennettiin hautausmaa, jonka ensimmäiseksi nukkujaksi pääsi Miro.
Haikeaksi vetää.
Linnea ja Henrik, jotka olivat olleet vaarille erityisen läheisiä, itkivät lakkaamatta.
Niin teki myös Kikka, jota eivät piristäneet enää edes juustoleivät.
Linnea ryhtyi töihin kasvimaalla unohtaakseen surunsa.
Ja kylvettyään 27 tomaattipuskaa tyttö huokaisi ja ajatteli Miroa.
Ja sitten tapahtuikin jotakin kummallista. Kaksi outoa miestä hiippaili Heinilehtojen pihatietä pahat mielessä.
He vetäisivät povitaskusta säkit ja nauroivat pahaenteisesti. Hohohohohoo!
Toisen säkistä pöllähti poreamme, mutta toisella olikin lastina patsas.
Amme sai lähteä, mutta jostain pelottavasta ja tuntemattomasta syystä patsas jätettiin pihaan. Woah...
Läksyjä tehdessään Linnea ajatteli, että Miro olisi ollut ylpeä, jos olisi nähnyt noin tyyriin patsaan komeilemassa heidän ovensa vieressä. Olihan vaari mammonasimi, kuten Linneakin.
Noora yritti löytää lohdutuksen sanoja Kikalle, joka kulki ympäriinsä tajuamatta mitään ja ehdotti lemmikkiapinan hankkimista.
"Olisihan se veikeää. Kutsuisin sitä Muskotiksi."
Linnean tomaatit kaipasivat usein mitä kipeimmin hoitoa, mutta tyttö oli lukinnut kasvimaan oven jottei kukaan muu päässyt sinne koskemaan hänen rakkaisiin tomaatteihinsa.
Kikka raivostui lehtikasoille ja poltti ne kaikki vähätvälittäen siileistä, jotka niissä saattoivat asustella. Välinpitämättömyydellään Kikka sai Heidin itkemään siilien puolesta.
Pian koitti kuitenkin päivä, jona kaksosten oli aika kasvaa. Heidin mielestä Henrikillä oli hienompi kakku, joten tyttö oli hieman hapan, mutta silti innoissaan päästessään viimein yläasteelle.
Kaikki olivat innoissaan ja juhlatuulella. kasvua oli myös jostain syystä todistamassa Linnean ystävä Liisi Naski, joka näyttää vähän olevan väärässä paikassa.
Niin kävi, että he kasvoivat ja Heidin hiukset muuttuivat ruskeiksi, vaikka tyttö onkin mustahiuksinen. Lisäksi vanha kunnon Kyllikki-täti oli lähettänyt kaksosille lahjaksi vaatteet, jotka heidän täytyi paremman puutteessa pukea päälleen lapsuusvaatteiden mennessä pieneksi.
Haha! En voinut vastustaa kiusausta, vaikka tiedän, että on nyt hirveä punk-villitys ja kaikilla on tuollaiset hiukset (etenkin ne siniset). Mutta Heidistä tuli tällainen ilmestys.
Henrikistä tuli normaalimpi. Poika ei muuttunut juuri ollenkaan.
Pian saapui talvi ihan kunnolla ja herra P. Pingviini, jonka saatatte muistaa osasta 4, tuli taas vierailulle.
(Anteeksi hieman huono kuva, kun yhteisötontti bugitti)
Kikka päättikin sitten viettää illan baarissa Niklaksen kanssa ja kaikki huipentui karaokeen. Ei ole muuten niin kamalaa kuunneltavaa, kun on luovuus täynnä näillä hanipuppeleilla.
Ja tähän jää tämä osa. Kommentoikaa, tai en vastaa mistään.
Kommentit