Aloitin siis uuden legacyn. Älkää järkyttykö, mutta käytän suomenkielisiä nimiä suvussani, joten (muahahahaa) nyt olen luonut kaikkien näiden hienojen englanninkielisten sukujen keskelle tällaisen oudon kummitustarinan. ;) No mutta, onneksi suomalainen legacytarina ei ole varmaankaan kenellekään mikään järkytys, onhan niitäkin monia, niin voimmekin ilman erityisiä sydänkohtauksia siirtyä tarinan puoleen. (Ja pelaan siis legacya, en laske pisteitä, älkääkä repikö hiuksianne, jos hieman poikkean säännöistä)

Enkä sitten lupaa mitään erityistä, nämä osa ykköset ovat melkein aina vähän samaa jauhamista. Toivottavasti kuitenkin jaksatte tämmöisen lueskella.

Silmäilemme Leutolaaksoa ja silmiimme sattuu pieni talohökötys kaupungin laidalla. Siinä "talossa" asuu yksinäinen mies nimeltä Miro Heinilehto.
Ai missäkö mies on nyt? Kuka tietää, katsotaan talon sisälle.

 

Tästä asunnosta tulee lähinnä mieleen koirankoppi, eikö totta? Mahtaa olla melkoinen mies, kun tällaisessa tönössä elelee. Tottapuhuen Miro on vasta muuttanut Leutolaaksoon ja on ilmeisesti etsiskelemässä naista itselleen. Mennäänpäs etsimään hänet.

 

Täällä hän onkin, Stadin sydämessä, yökerho jossain. Jopa Miron kaltainen pölkkypää tietää, että talouden... krhm... siis koirankopin ylläpitämiseen tarvitaan vaimo.

 

Mutta yökerhon valikoimat eivät tunnu olevan kovin kummoisia. Tässä näette siis kantapappamme, siis Miron. Hieman babyface, täytyy myöntää, mutta hänen sukuamme me aiomme seurata, joten on tuskin soveliasta pilkata hänen ulkomuotoaan.

 

Jokapäiväinen etsintä ei kuitenkaan tuota tulosta, eikä työpaikkailmoituksista tunnu löytyvän mitään mielenkiintoista. Näin ollen saa mies olla tyytyväinen siihen, että pihtasi rakennuksessa ja rahaa riittää elellä vähän aikaa, vaikka jokaisen simin on kuitenkin hankittava työpaikka jossain vaiheessa. Ellet sitten nai hyvin rikasta naista, Miro.

 

Muutaman simipäivän päästä Miro kuitenkin löysi itsensä juttelemasta baarissa työskennelleen tytön kanssa, jolta oli ohimennen poiminut numeron. Mehän kaikki palamme halusta nähdä, kuka tämä mysteerinen tyttönen on? Näin ollen Miro kutsui neidin kotiinsa ajatellen, että hei, tyttöhän kuulostaa ihan mukavalta.

 

Ja sinä päivänä Miro oppi, että ulkonäkö ei ole tärkein, vaan sisin... ...

 

Haha, you wish! Tässä on oikea tyttönen. Hänen nimensä on Kikka Mertaniemi. Juokse, Kikka! Pakene, kun vielä voit!

 

Miro ja Kikka tulivat hyvin juttuun, eikä Kikka edes kavahtanut Miron koirankoppitaloa, olihan hän itseasiassa köyhä itsekin. Taisi laskea hieman pisteitä Miron silmissä tuo köyhyys, mutta onhan likka hyvän näköinen.

 

Kikka taisi mennä hieman sekaisin Miron charmikkaasta olemuksesta, voimme jo kuvitella sormukset heidän sormiinsa.

 

Lähtiessään Miron kopilta Kikka lupasi soittaa ja tyttöhän soitti! Monta kertaa herätti Miron keskellä yötä. "Mitä? Eihän kello ole vielä edes yksitoista!" Mokomakin yökukkuja.

 

Kikka ei tosin ollut ainoa, joka oli tungetteleva. Olisit vain juossut kun käskin, Kikka! Pienet innostumiset annettiin kuitenkin anteeksi...

 

"Anteeks, hani."
"Eipä tuo mitään. Rauha maassa."
"Joo, mut mun silmät on ylempänä."

 

Ja niinpä yhtenä yönä parin ollessa treffeillä, Miro otti härkää sarvista ja kysäisi ohimennen, että voisikohan tuo Kikka ehkäpä muuttaa samaan kämppään. Kikka suostui tietenkin tullen työttömänä, reppu tyhjänä, mukanaan vajaat 2000 simoleonia, vaikkapa taitavana siminä, joka omasi paljon taitopisteitä. Taloa uudistettiin hieman Miron jäljelle jääneillä rahoilla ja Kikan tuomilla rahoilla.

 

Ja parisänky umm... nukkumista varten... tietenkin... Taloon lisättiin myöhemmin myös pieni ruokapöytä, tuolit, puhelin, pikku vaatekaappi ja kirjahylly. :'D

 

Mutta niillä samaisilla treffeillä, (joilla muuten käytettiin hyväksi Kikan kokintaitoja) Miro teki jotakin järkyttävää, kosi Kikkaa. Kikka oli aivan innoissaan ja suostui tietenkin heti. Muuten asetelma olisi täydellisen romanttinen, mutta pari unohti pukeutua... No, mitäpä pienistä... Tässä tarinassahan heidän kuuluu paljastaa meille yksityiselämänsä pienimmätkin yksityisyyden rippeet.

 

Hyvin Heinilehdoilla ei kuitenkaan mennyt, laskuja pukkasi hieman liikaakin, eikä niitä ollut useimmiten varaa maksaa. Kikka leikkasi rastansa pois Miron painostamana, vaikka olisikin voinut jättää meikin vähemmälle.

 

Kikka järkyttyi laskujen suuruudesta (66§), jollaista summaa ei heidän varoistaan löytynyt, joten työttömänä ja avuttomana hän ryhtyi vimmoissaan kaivamaan pihaan kuoppaa, josta oli määrä löytyä 100 fossiilia, joiden avulla he rikastuisivat.

 

Miron ollessa lähdössä töihin aloittelemaan uraansa arkistonhoitajan hommissa, onnistui Kikka muutaman kiven löytämisen lisäksi rikkomaan vesiputken. Vilkuillaan hieman ympärillemme, täytetään kuoppa hissuksiin ja toivotaan, etteivät naapurit nähneet. Sinä päivänä rikottiin vielä monta vesiputkea, eikä näinollen Leutolaakson asukkaiden kannata juoda kraanavettä.

 

Kikka reippaana tyttönä etsi kuitenkin itselleen työn ja löysikin hyvin mieluisen, urheilu-uralta. Taloon saatiin laama, vaikka Kikka anelikin pomoltaan hikisen puvun vaihtamista toisenlaiseen, tai vaihtoehtoisesti suoraa ylennystä, mutta turha toivo. Pohjalta sitä vain on aloitettava.

 

Mutta ennen kuin Miro ehti töistä kotiin tulla, huomasi Kikka kauhukseen olevansa raskaana. Heinilehdot eivät vielä totisesti ole valmiita ylläpitämään lasta! Ja kodissa on hädintuskin tilaa kaikelle, mitä vauvakin tarvitsee.

 

"Tuota... Kulta? Olen raskaana..."
"Häh?"

 

Ja siinä samassa Miro päätti, että nythän mennään naimisiin, sillä lapsen sukunimeksi oli tultava Heinilehto, eikä Mertaniemi. (Miro muuten viihtyy tuossa työasussaan...)

 

Ja näitä asioita Miro pohdiskeli mennessään töihin tuolla rumalla autolla. Näköjään ei ollut ylennyksiä herunut herralle ja lisäksi palkka oli mitätön, mutta näillä oli pärjäiltävä. Vai olisiko sittenkin parempi karata salaa Kanarialle ja jättää raskaana oleva vaimo tänne ratkomaan ongelmat?

 

Taloon hankittiin shakkipöytä edistämään Miron uraa ja oikeastaan myös parin suhdetta. Tästälähin aina iltaisin pelataan peliä nimeltä shakki. Ja tuolit olivat hieman huonolaatuisia, vaikkakin mukavia.

 

Ja niin se pelätty synnytys käynnistyi.
"Apua!" kiljui Kikka pirteässä puvussaan.

 

"Ole huoleti, kulta. Sinä selviät tästä! Minä olen hyvin taitava näissä asioissa ja jos tarvitsee elvyttää, olen aina valmiina! Soitetaanko ambulanssi nyt heti?"
"Minä synnytän, idiootti!"

 

Ja niin pullautti Kikka maailmaan pienen suloisen nyytin nimeltä Emma.
"Tule katsomaan tätä ihmettä, Miro, tule katsomaan!"
"Mmm... Niin minustakin. Olet aivan oikeassa. Kyllä", Miro vastasi tarkkaavaisena.

 

Tässä vaiheessa on varmaankin hyvä paljastaa Kikan salaisuus. Hän on romantiikkasim ja kaikki tämä perhehässäkkä sai hänet aivan pois tolaltaan. Niinpä paikalle saapui hyvä ystävämme herra tohtori Sykerö. Tohtori Sykerö sai Kikan tolpilleen ja auttoi häntä ymmärtämään ihmisyyden merkitystä. Näin ollen Kikka sai Sykeröltä terveen paperit ja sai jatkaa elämäänsä normaalista. Lähes normaalisti.

 

Kikan sekoillessa olohuoneessa Miro kylvetti esikoisensa iloisena, ajatellen vain tätä hetkeä, viisveisaten niistä aatteista, jotka koputtelivat pääkopan sisällä sanoen, että tästä ei hyvää seuraa. Tässä vaiheessa voimme todeta Emman olevan harmaasilmäinen mustahiuksi.

 

Samaan aikaan toisaalla Kikka kuherteli mopin kanssa. Miro oli jalomielinen, eikä laskenut tätä syrjähypyksi. Olihan Kikka muutenkin poissa tolaltaan pari päivää, joten hänelle ei kannattanut asiasta puhua.

 

Kikka kuitenkin suostuteltiin mielenmuokkaimeen, jonka kuului vaihtaa Kikan aatokset romantiikasta toisenlaisiin aatoksiin. Laite ei kuitenkaan toiminut aivan kuten piti, vaan pöläytti punaista savua. Mitähän nyt tapahtuu? Et kai sinä Kikka kuole?

 

Käytön jälkeen Kikan maha alkoi huutaa juustoleipiä ja teki mieli jutella kaikille juustoleivistä. Mitäs tämä nyt on? Kikan elämä oli aikalailla muuttunut juustoisemmaksi, kun tämä sai juustotavoitteen. Kikan olisi tehnyt mieli raivota Mirolle, mutta ei ehtinytkään, kun piti mennä laittamaan juustoleipiä.

 

Juustotavoitteesta oli oikeastaan suurempi hyöty, kuin haitta. Nyt Kikka rakasti ja hoivasi esikoistaan taukoamatta, eikä enää tehnyt mieli käydä vieraissa. Kikasta oli tullut juustomaisen juusto vaimo Mirolle. (Huomatkaa juustomaisempi look)

 

Pian vietettiin Emman synttäreitä. Niitä olivat todistamassa Kikka, Miro ja Kikan työkaveri Jasmin Vinkula.

 

Kieltämättä Emman ulkomuoto järkytti hieman, mutta saattoi tuo järkytys johtua ilmeestä, tai pikkuisesta taaperoajan rumuudesta, vaikka kaikinpuolin suloinen taapero olikin. Unohdin ottaa luonteenpiirteet ylös/kuvata ne, joten saatte tietää seuraavassa osassa.

 

Juustomammalta löytyi tietenkin myös aikaa tyttärelleen ja Kikka opetti Emmalle tärkeitä taitoja. Emma oli ihmeissään nähdessään maailmaa nyt kunnolla ja olikin suloinen ilmestys, kun viipotti koala/karhu/joku -puvussaan.

 

Yhtenä yönä Kikan ollessa vessassa, hän huomasi olevansa taas raskaana. Tässä kohtaa melkein putosin tuolilta. Kikka ja Miro olivat olleet sängyssä yhdessä vain 2 kertaa raskausajan ulkopuolella ja molemmista kerroista koitui ei/kyllä toivottua tulosta. ei/kyllä tarkoittaa, että minä haluan, he eivät halua.

Näin päätämme tämän osan dramaattiseen kuvaan ja seuraavassa osassa saatte tietää vastaukset mm. näihin kysymyksiin:
1. Kuka/keitä on N&N?
2. Tuleeko Emmasta suloinen lapsi?
3. Selviääkö Kikka synnytykseen asti?
4. Aletaanko Heinilehdoilla syödä terveellisempää ruokaa kuin juustoleivät?

Kommenttia, kiitos.