No niin. Kasasin 70 kuvaisen osan, jolla päästään suunnilleen siihen kohtaan, missä minä olen pelissäni. Minusta tämä osa on aika tylsä, mutta olen jo unohtanut, mitä mihinkin kuvaan liittyy, joten senkin takia osa voi olla hieman sekainen. Koettakaa silti kestää. :D
"Sitten vaan ihan rauhassa ja annat tädin hoitaa."
Noora on päättänyt vähän stailata tätä ohi kulkenutta viatonta miekkosta.
...kehnoin tuloksin. Mutta oma vikansa, kun pitää yllään huonoa onnea tuottavia ruutupöksyjä.
Noora hoiti kuitenkin homman kotiin ja poimi miekkosen puhelinnumeron vain huomatakseen, että mies ei omista puhelinta... murr...
Se ei kuitenkaan Nooraamme pysäyttänyt.
"Virveli, basso, virveli, basso, virveli, basso... HOHOHOHOOHOO, minä osaan!"
"Heidi..."
"Niin...?"
"Musta tuntuu, et oon jumis..."
"Mustki vähä tuntuu samalta..."
"Öö, miten me päästään pois?"
"..."
"Moi vaan", sanoi Linnea kun taksiin hyppäsi ja kohti yliopistoa suuntasi.
Ja vielä samana iltana Linnean tilalle hankittiin Iines-niminen karvaturri. Aika nopeasti korvattiin...
Tässä oli arvatenkin jotain taka-ajatuksia...
Kappas vaan, Iines sekä Tarmo, pihkaantuu näyttää ihan sille, tismalleen yhteenhän ne soppii, pannaan ne pussauskoppiin.
Ja niin tehtiin.
Iineksellä huomattiin olevan myös laulun lahja ja tyttö saikin kiitosta peitettyään tuon kamalan paukkeen upealla satakielen laulullaan.
Sillä välin Linnea oli ehtinyt kampukselle kakkossukupolven vanhalle kämpälle.
...ja tuhottuaan sen hän rakensi tilalle uuden.
Ja näin aloitti Linnea lyhyen yliopistotaipaleensa.
Ensiksi sai Linnea huomata, että täällä ei saanut edes hetken rauhaa.
Lisäksi tuo laama-pukuinen otus hieman arvelutti häntä...
Ja kohta se ryhtyikin nuottasille lehmä-pukuisen sekopään kanssa. Linnea pakeni sisätiloihin ja lukitsi oven siinä pelossa, että nuo hullut söisivät hänen vastaleivotut korvapuustinsa.
Valitettavasti maskotit jotenkin saivat varastettua pullat ikkunalaudalta ja Linnean täytyi syödä palanutta, mutta ravitsevaa valmisateriaa.
Kirjasto - paikka jossa opiskelijat rauhoittuvat lukemaan ja opiskelemaan kirjoittaen lopputöitänsä. Rauhaisa ja lämmin tunnelma suorastaan houkuttaa kirjojen pariin...
- Tai sitten ei. Linneaa eivät opiskelut kiinnostaneet, joten hän tyytyi pelaamaan Simsiä.
"Joo, äiti. Pitäisin kyllä niitä kutomiasi villasukkia, jos ei olisi keskikesä."
Linnea alkoi olla perin kyllästynyt opiskelijaelämään, asuihan hän yksin pienessä kämpässään.
Olin löytänyt tytölle kelvon miehen vain huomatakseni, että mies ei millään suostu ilmestymään neidin soitettavien listalle, eli tämä on kyllä suhteissa, mutta tälle ei voi soittaa. Tämän vuoksi väsyimme molemmat Linnean kanssa yliopistoon...
Linnea tunsi rauhoittuvansa joogasta, joogatessaan saattoi unohtaa kaiken muun.
Epäonni kolkutti kuitenkin jo olkapäätä, kun Linnea kaiken lisäksi sairastui.
Oli siis aika kaivaa taskusta rouva Rämekorva ja loitsia tämä Venla jäämään taloon.
Niin Venla muutti talovahdiksi ja Linnea saattoi haistattaa multaiset sukat kampukselle.
Linnea kasvoi ja vanha kunnon Kyllikki-täti, jonka saatatte muistaa aiemmista osista, kiikutti tytölle sopivan kokoiset vaatteet. Rakkaan Kyllikki-tädin mieliksi Linnea puki ne päälleen, vaikka näyttikin aivan teletapilta.
Linnea hyppäsi taksiin ja lähti kotia kohti.
Kotona Heidi oli isosiskoa vastassa.
"Yyh... Sinähän haiset aivan Kyllikki-tädiltä. Mene vaihtamaan vaatteet", komensi sisko.
Linnea ei toki halunnut haista vanhalta naiselta ja vaihtoi siksi hajuttomammat vaatteet. Tyttö myös leikkasi hiuksensa.
Ja niin siskokset pääsivät taas joogaamaan yhdessä. Loppu hyvin kaikki hyvin.
...tosin tätä osaa saatte kestää vielä 35 kuvan verran! Muhahaa!
Noora oli saanut tuollaisen seinäläpyskän kirjoiteltuaan blogia radiomiehestä.
Seuraavana päivänä Heinilehdoille palkattiin puutarhuri, Satu Lahtiala, joka ei ollut sieltä kauneimmasta päästä, muttei rumimmastakaan. Osaamaton nainen jokatapauksessa oli, se on varmaa. Mitään ei saanut koko päivänä aikaiseksi...
Iines on saanut neljä potraa pentua! Kuva siitä tosin hävisi... Mutta tältä näyttää pihamaa nykyisin ja pennut nimettiin nimillä Velmu, Helmi, Make ja Tuhti. Kolme urosta ja yksi naaras.
Noora jäi taas kiinni radiomiehestä haaveilusta ja nainen alkoi oudosti hehkua...
"Hehhehhee, kyllä minä vielä sen radiomiehen nappaan", vannoi Noora naukattuaan jotakin vaaleanpunaista.
Sitten mummeli kalasti koko yön saamatta mitään onkeensa. Yrittiköhän höpertynyt vanhus napata radiomiehen...?
"Kiltti tyttö... Sinä saat synnyttää minulle onneni avaimen... Shh, anna kun täti pesee..."
Se sekosi lopullisesti...
Ja Kikan hauta on kadonnut! Oikeasti, en löydä sitä mistään... No, ehkä se kävelee jossain vaiheessa kadulla vastaan ja saamme sen napattua.
Linnea lähti miestenhakuun ja esittelikin kaikille mahtavia räppäystaitojaan.
Miestarjonta oli kyllä melkoisen huono...
Linnea yritti silti tehdä vaikutuksen uroksiin, jotka eivät jostain syystä kiinnittäneet tyttöön mitään huomiota.
Toisaalta löytyi kyllä seuraa. Tuolla on tämän osan alusta tuttu mies ja mielenkiintoisempi tapaus on tuo oranssipaitainen Nuutti Tuittunen.
Pennuissa oli kova työ, mutta työhän aina lopulta palkitaan, eikö?
Kaksosten oli aika vanheta aikuisuuden maailmaan. Tässä Heidi.
Ja tässä Henrik. Henrik otti repun ja lähti vaeltamaan kohti onneaan, Heidi jäi asumaan Heinilehdoille.
Linnea oli iloinen pikkusisarustensa puolesta, vaikka tämä saikin hänet tuntemaan itsensä vanhukseksi.
Heidi kuitenkin meni nyyhkyttämään kurjaa kohtaloaan, sillä hänen hiuksensa olivat samaa mallia Kyllikki-tädin kanssa.
Tyttö otti kuitenkin überkalliit hiustenpidennykset ja meikkasi vähän aikuismaisemmin. Eikö teistäkin tytössä ole joitain aasialaisia piirteitä?
Tullessaan töistä Noora meni onnittelemaan kuopustansa tuossa naurettavassa asussa.
Linnea järkyttyi tajutessaan, että hänen kuuluisi jatkaa sukua, mutta hänellä ei ollut miestä, ei työtä ja ikääkin alkoi olla jo hitusen liikaa.
Niin Linnea palasi teiniaikojensa seikkailu-uralle, jonka huippu oli myös hänen elämäntoiveensa.
Samoin teki Heidi, paitsi että hänen unelma-ammattinsa on isoisänsä lailla laki.
Linnea kutsui Nuutin kylään parantaakseen heidän suhdettaan. Ja muhahaa, ette vieläkään saa nähdä miehen kasvoja.
Ei siinä mitään, oli toki Noorallakin omat pusuttelukumppanit.
Linnea joutui keskeyttämään mukavat treffit Nuutin kanssa lähteäkseen töihin. Hän oli niin ajatuksissaan, että räsäytti jalkansa portin läpi. Niinpä hän myöhästyi töistä jäätyään kiinni pihaporttiin.
Ja Heidistä tuli lakiasiainsihteeri! Whee! Päästiinpä heti alkuunsa eroon tuosta asusta.
Nuutti päätti poistua tontilta Make sylissään. Aina simit yrittävät varastella toisten pikkuisia pentuja.
Hetken kuluttua ilmestyi Make kuitenkin tien toiselle puolelle töpöttelemään. Töp töp töp töp töp töp töp.
Sitten Nuutti toi ruusun Heinilehtojen Mersulle. Tai sitten se oli Linnealle, mutta Mersua näytti Nuutti ihmettelevän.
Linneasta tuli kansainvälinen seikkailija. Aika nopeasti, mutta ehkä neiti on vain luonnonlahjakkuus.
Tästä se lähtee...
...tähän se johtaa...
...ja tähän se päättyy. Nuutti muutti Heinilehdoille.
Henrik oli ollut niin kauan poissa, että pojan huoneen olivat valloittaneet nämä hellyyttävät pienet vintiöt.
Ja sitten oltiinkin jo kihlautumassa.
Suostuuko Linnea?
Minkä näköisiä koirista tulee kasvaessaan?
Kuka koirista jää taloon?
Se selviää vasta ensi osassa...
Ja näin jatkamme elämää tahoillamme, ciao!
Kommentit