5. osasta tuli niin pitkä, että päätin halkaista sen keskeltä. Tämä A-osa on vähän tylsempi ainakin minun mielestäni ja se on vain vähän kuin alkusoitto B-osalle.
A-osa on enimmäkseen kasvua ja perhe-elämää kummallisessa perheessämme. B-osan olen omistanut ihanalle lastenhoitajallemme, K.K.lle. Hänestä voitte lukea osasta 2.
Nyt sitten päästämme tarinan käyntiin. Muistakaa kommentoida, mitä tykkäsitte. Minä en purematta niele.
Aloitamme hyvin arveluttavalla kuvalla, jossa on yksi ystävämme Nooran rakastetuista, Lennie.
Hyvää iltaa, minä olen ihastuttava kertojanne ja tutustutan teidät Heinilehtojen ihastuttavaan maailmaan.
Herra Marsu - eikunsiisLennie - on jostain syystä muuttunut vihreäksi (ei ehkä tässä valossa näe) ja päättänyt kasvattaa itselleen marsuposket.
Niinpä Lennie sai mennä ja Noora kutsui paikalle ystävänsä Keijon, joka ei vielä ole vaihtanut väriä. Ja nyt äkkiä sisälle siitä, tai joku näkee teidät! Totelkaa jumalanne käskyä!
Ja seuraavana aamuna Noora päätti tutkia vessanpöntön ihmeellisiä sisätiloja. Hän teki mullistavia löytöjä, kuten Miron viimeviikon jarrutusjäljet.
Kikka oli edennyt urallaan hyvin ja hänet oltiin ylennetty apulaisvalmentajaksi. Hänellä on kimppakyytinä jo kaksipaikkainen urheiluautokin.
Eräänä synkkänä aamuna Noora oli kokkailemassa, kun hän teki hämmästyttävän havainnon: Hänen mahansa oli pyöristynyt aikalailla ja siitä neiti nerokkaasti päätteli olevansa pieniin päin. Tätä riemun päivää, kun Heinilehtojen pieni tyttö on raskaana luojatietääkenelle.
Kaksi synttärikakkua voi merkitä vain yhtä asiaa! Noora on perustanut synttärikakkubisneksen! Jeiiioiii!
No, ehkä ensi kerralla sitten... Kakut olivat tarkoitetut vanhuksille, mutta Miro ei ehtinyt kakkunsa luokse vaan rupesi vanhenemaan vessassa.
Kikka kuitenkin ehti kakkunsa luokse ja sai toiveensa. Mitähän sitä toivois?
Ja näin siinä kävi. (Anteeksi tiimalasin alareuna. Piti saada Miro kuvaan.)
Pari on vieläkin erittäin suloinen yhdessä, mutta olenko ainoa, jonka mielestä Miro on aina näyttänyt normaalia vähän lyhyemmältä? O.o
Kikka lähetettiin ostoksille, sillä kaapista ei löytynyt muuta kuin vanhan kunnon Kyllikki-tädin vanha mekko, jonka hän oli lähettänyt Kikalle syntymäpäivälahjaksi.
Mitä? Muistatteko tämän ruokalähetin osasta 4? Mitä hän tekee Heinilehtojen aamiaispöydässä? Sinä et kutsunut häntä, ethän Noora? "En tietenkään." No hyvä. :)
Tervehtikää lakimiestämme, joka saavutti juuri uransa huipun ja on nyt lain ruumiillistuma! Jeiii! Ja kaiken lisäksi hän saa platinamielialan loppuiäkseen! Jeiii!
Mutta kukas tämä on? Kai ehdit häätää ruokalähetin, Noora? Kuvassa oleva Ian ehti näköjään hieman kylmettyä ulkona. ÄLKÄÄ panko merkille samanlaisia vaatteita, kuin Mirolla oli. Murrrrrrr.
Kieltämättä ihan söpö pari, vaikka Ian ei olekaan komeimmasta päästä ja olen vähän tätä Nooran miestennielemis-juttua vastaan. Aaww, Nooran massu on niin söpö. Harmi, että ette näe sitä, kun vasta kahden kuvan päästä.
Lehtivaras! Ja kaikista oudointa on se, että hän on Keijon vaimo! Ei rouva suinkaan epäilisi mitään?
"Äitiiihh! Yyh, siis mä seison lätäkössä, LÄTÄKÖSSÄ! Mä vannon etten se ollu mä, se en ollu mä!"
"Aiiii, tää tuntu ihan silt ku mä oisin synnyttämäs! Sattuu!"
"Hei pikkunen, kuka laitto sulle vaipan? Aaaw, oletpas sä söpö, mutta vähän ujo. Katotaan sitä sun sukupuoltas sitte myöhemmin."
Tytön nimeksi tuli Linnea.
Miro ei ottanut tätä yhtään sen paremmin kuin oman vaimonsa synnytystäkään.
Ja niin Noora jätti tuoreen tyttärensä kotiin ja vastasi Ianin kutsuun kaupungille. On siinä meillä tuore äiti, mutta ihanasti voi sen uikkarit näkyy tuolta vedestä. ;*
Miten minusta tuntuu, että tämä ruokalähetti alkaa tulla vähän liian tuttavalliseksi? Hänen nimensä on muuten Vihtori Pontti. Onneksi Linnea ei voi olla hänen, koska Linnealla on ruskeat hiukset. Nooralla, Vihtorilla ja herra Marsulla on mustat hiukset, joten syylliseksi jää vain Keijo. Mielenkiintoista...
Kikka on sytyttänyt kaikki Heinilehdoilla tapahtuneet tulipalot ja niin myös tämän. Tällä kertaakin nainen alkoi ryntäillä ympäriinsä, mutta lonkka naksahti ja hän joutui vain soittamaan palokunnan.
Ja nyt vähän mietityttää, että mistä lähtien lakimiehet ovat menneet töihin kirkkaankeltaisilla urheiluautoilla? Mirolla on sitäpaitsi aika huono palkka, vaikka uransa huipulla onkin.
Noora löysi itsensä taas kerran tutkimasta pönttöä. Taitaa olla melko addiktoivaa tuo jarrutusjälkien tuijottelu. Ilmeisesti kuvotus sai tytön oksentamaan ja tietysti kaikki lensi ohi pöntöstä.
Eräänä synkkänä yönä Noora sitten tajusi olevansa raskaana. Jee, lomaa töistä! Mutta sitten Noora järkyttyi toden teolla (huomatkaa ilme). Hänen hiustensa latvat katkesivat! Ooooh.
Mutta Noora olikin supermama. Hän treenasi, opiskeli ja hoiti lasta samaan aikaan kun pyöritti neljää miestä. Okei, neljä ei ole paljon, mutta parempi neljä kuin kahdeksan.
Sitten koitti Linnean synttärien aika ja saisimme vihdoin nähdä, onko eriskummallinen taaperogeeni jatkunut kolmanteen sukupolveen.
Ja niin oli päässyt käymään. Linnea oli kyllä vähän normaalimpi kuin äitinsä, mutta nenän hän oli ilman muuta perinyt äidiltään. Linnean hiukset ovat mielestäni ruskeat (näyttävät punaisilta, mutta tuo on kai silti ruskeissa), tai sitten Keijon salainen oikea väri on punainen. Olisi kyllä vähän hassua, jos punahiuksisesta ja mustahiuksisesta tulisi punahiuksinen.
Kikka värjäsi lapsenlapsensa hiukset mustiksi ja laittoi hiukstenpidennykset. Hänen mielestään Heinilehdon kuului olla mustahiuksinen.
Kikka itse treenaamisen sijasta katseli taivaalle kaiket yöt, olihan hän jo vanha mummu. Älkää ihmetelkö, jos rouva kävelee päin seinää, sillä nuorekkuutensa todistaakseen hän luopui laseistaan.
Kullakin on omat salaiset yö-harrastuksensa. Noora sattumalta näki kaukoputkella tämän karmean rouvan ikkunasta sisään. Voimme vain arvailla, mitä tyttö on nähnyt.
Yksimielisen äänestyksen jälkeen lastenhoitohommat sysättiin Miro-vaarille, joka ottikin sitten tehtäväkseen kasvattaa Linneasta uranaisen lain parissa.
Ilta keskeytyi Nooran alkaessa kiljua tuskasta. Ja juuri kun Miro oli saanut taaperon nukkumaan ja oli istuutumassa syömään. (Ei, ette näe pöydällä juustokakkua)
Noora pullautti ulos pienen söpöshaniihkukultapuppelin. Ja se söpöshaniihkukultapuppeli sai nimekseen Henrik. Noora tarkisti myöhemmin, että se oli poika. Olin poika nimeltä Päivi, enkä tiennyt oonko Roomeoo vai Juuliaa.
Öhhöm... Takaisin tarinaan.
Henrik ojennettiin Kikalle, joka oli jo mummix2.
Sitten Noora tunsi jonkin olevan vielä tulossa ja niinpä...
...maailman suloisin vauva syntyi. <3
Eikun... siis... Vauvan nimi oli Heidi. Jostain syystä nämäkin kaksoset saivat samalla kirjaimella alkavat nimet. :3 (Noora ja Niklas)
Henrik...
...ja Heidi.
Ja voisimme lopettaa A-osan vauvatunnelmiin, mutta ensin katsotaan, miten Linnean puheopetus sujuu.
"Sano transsendentaalifilosofia."
"Epo."
"Toista hitaasti perässä: trans-sen-den-taa-li-fi-lo-so-fi-a."
"Nägää."
"Sano nyt. Sano edes konstitutionalismi..."
"Yäääääää! Ebbuuu."
"Mitä? Reppu? Reppu! Minun lapseni sanoi Reppu! Kuulitteko? Minun pieni ihmelapseni!!"
Ja niin meni Nooran puheopetus. Toivoisin teiltä kommentteja, vaikka tämän osan laatu ei olekaan mistään parhaimmasta päästä. Oikeastaan... Vaadin teiltä kommentteja. Siitä sitten kommentoimaan. Hopi hopi!
Kommentit