Näin alkuun sanon, että jos haluat potkaista minua persuksille, niin siitä vain. Täällä olen. Viimeisin osa tosiaan ilmestyi helmikuussa, joten tuskin kukaan teistä tahtoo enää kirjoituksiani lukea, eikö niin?

En ole juurikaan pelannut Simsiä, mutta pari osaa olen Heinilehtoja pelannut eteenpäin jaksamatta laittaa tänne osia. Laiskuri. Laiskamato. Saamaton sohvaferetti. Kehotan kaikkia vuoraamaan kenkänsä sementillä, että tulee pysyvämpää ja näkyvämpää jälkeä.
Jos joku on ikävöinyt tarinaa, niin sydämelliset kiitokset. Erityisesti TomppaJr:ia, joka on seurannut tarinaani nuo ensimmäiset osat ja joka on hieman kysellytkin jatkon perään, haluan kiittää, jos hän haluaisi seurata jatkossakin. Tuhannet halit sinulle.

Jopa täydellinen täydellinen aloituskuvani tähän osaan hävisi. Aivan. HÄVISI. Ja nyt itkettää, kun ei uutta pääse ottamaan. T.T Lisäksi monet muistilappuni ovat mystisesti kadonneet ja siksi osassa voi olla joitain pieniä epäselvyyksiä (en muista nimiä tms.).
Lupaattehan sitten haukkua minut lyttyyn? Kiitos.

Noora valittiin sitten perijäksi lähes yksimielisten "äänestystulosten" perusteella. Ja näin se lähtee. Älkää nyt pelästykö, mutta tässä osassa on melkein 50 kuvaa. Toivottavasti aivonne eivät mätäne ennen puoliväliä.

 

Siihen aikaan elämä Leutolaaksossa oli hyvin julmaa. Toisinsanoen se, joka laati legacysäännöt, oli hyvin julma. Vain yksi pääsi takaisin suvun taloon jatkamaan sukua. Vasten tahtoaankin nämä viattomat simit laitettiin tuottamaan suvulle jatkajia, jotta lukijat saisivat nauraa heille ja heidän elämänsä tragedioille.

Kikka oli tunteettoman kylmästi ilmoittanut puhelimitse, että kansa valitsi Nooran perimään suvun talon ja omaisuuden, sekä jatkamaan Heinilehdon sukua kirotussa talossa, kun toiset pääsivät vapaaksi kuin kyyhkyt ja saattoivat lentää haluamaansa suuntaan. Mikä kunnia.

Sisarukset lähtivät juhlistamaan perijävalintaa ja menivät pelaamaan biljardia.

 

Emma oli hyvin katkera Nooralle. Mokoma pikkusisko oli Emmaan verrattuna huolimaton, laiska ja kaikin puolin huonompi ehdokas perijäksi. Emman arvosanatkin olivat parempia ja hän tosissaan luuli olevansa suosikki muutenkin kuin esikoisen ominaisuudessa.

 

Noora kuitenkin vain biletti, kuten kuka tahansa tietämätön ja niin kaikki liittyivät bileisiin, paitsi Heinilehdon tunnollisemmat kersat, jotka lähtivät opiskelemaan hukattua aikaa kiinni.

 

Elämä kampuksella jatkui kutakuinkin normaalina, vaikka siskojen välillä olikin pientä eripuraa. Noora käytti lähes kaiken aikansa maalaamalla, kun rahat eivät telkkariinkaan riittäneet. Tytön maalaukset olivat toki hienoja, mutta toivat vain hieman rahaa ja saivat Emmalle ilmavaivoja, kun sisko ei tehnyt mitään muuta asunnon kunnossapitämiseksi.

 

Kampuksen reunalla sijaitsevassa opiskelijakämpässä oli usein rauhaisaa, sillä muita kämppiä ei ollut lähettyvillä. Lisäksi joku Heinilehdon kersoista on ilmeisesti perehtymässä yödatauksen ihanuuksiin, tai niin ainakin voimme päätellä ikkunasta tulvivan valon perusteella.

 

Sisaruksilla oli muitakin addiktioita, kuten kahvi ja sen vuoksi kahvinkeittimestä hankkiuduttiin eroon ennen suurempaa vahinkoa, kuin asunnon täyttyminen kahvikupeilla.

 

"Etsin itselleni miehen tai pari ja sitten haistatan inkivääririnkelit tälle haisevalle kampukselle ja häivyn", uhosi Noora ja meni vakituiselle miehenkyttäyspaikalleen.
Tyttörukka oli menossa pahemman kerran sekaisin, eikä uskonut kaksoisveljensä varoittelua loppukokeen lähestymisestä. Nooralle se ei ollut tärkeää.

 

Tyttö päätyi kuitenkin syömään yksin, sillä tänäänkään ei ollut onnistanut. Kyllähän Nooraa toki katseltiin. Toki toki. Yksikään yli 60-vuotias vanha äijä ei ollut kulkenut neidin ohi iskemättä silmää tai vislaamatta, mutta en suosittele ketään muistuttamasta siitä Nooralle, sillä se tuskin valaa tyttöön itseluottamusta.

 

Kuten kuka tahansa epätoivoinen, päätti Noora turvautua alhaisimpaan keinoon löytää mies... en voi edes sanoa sitä... treffipalveluun.
Noora ei vaikuta ihan itseltään, mutta silmäpussit johtuvat luultavasti öistä, jotka vietettiin miehiä kyttäämässä.

 

Olohuoneen stereoiden hiljaisen musiikin tahtiin sammui järjen valo Nooran silmistä ja tyttö päätti iskeä tämän hirvityksen puutteeseensa.

 

Emma ei kommentoi siskonsa tekemisiä, vaikka tämä tuijottelikin saamaansa rakkauskirjettä apeana heittäen sen lopulta roskiin. Katsotaan, saako miesparka Nooralta soittoa.

 

Talvi saapui ja vakiovierailijamme herra P. Pingviini saapui kämpän pihalle juttelemaan lumiukkoarmeijalle, jonka on tarkoitus säikyttää ulosottomiehet kauas pois. Herra P. Pingviini on hyvin kohtelias ja miellyttävä mies, joten kenelläkään ei ole mitään hänen vierailujaan vastaan.

 

Tässäpä näky. Pieni Niklaksemme saa ensimmäisen pusunsa. Eikä ole häpeä, että saa sen vasta yliopistossa, eihän? No.... Ei kerrota sitä Niklakselle...
Nainen ei ole kaunein kaikista, mutta ei se Niklasta haittaa. Poi- siis mies ei ole koskaan ulkonäöstä niin välittänytkään.

 

Noora ratkesi jälleen treffimummon palveluksiin ja seuraava uhri putosi alas taivaalta. Nyt vain upotetaan hampaat kurkkuun ja imetään veret kuiviin.

 

Niklas sen sijaan ei hyppelehdi paikasta toiseen, vaan vie kultaansa syömään. Way to go, Niklas! Hyvä poi- mies...

 

Emma on epäluuloinen ihmisiä kohtaan, kuten aina ja haistaa, että Niklaksen tytössä on jotain mätää. Niinpä Emma-neiti tunkee nenänsä toisten asioihin ja jututtaa tätä viatonta tyttöä ihan siksi, että "haluaa ystävystyä". Pah. Sinä olet kateellinen, Emmaseni!

 

Rivoja tämä neiti ainakin puhuu. Onko se hyvä merkki? Mitä hän muuten edes tekee alusvaatteisillaan Heinilehtojen kämpässä? Tämä haiskahtaa homemaidolta...

 

Maalaaminen rauhoittaa... Ainakin Emmaa, joka on aina ollut lapsista kaikkein luovin. Maalaamisen ohella tyttö varmasti miettii, että pistäisikö lusikkansa Niklaksen ja hänen mystisen naisensa tomaattimehuun, vai keskittyisikö Nooran vihaamiseen.

 

Tämä olisi vain niin täydellinen kuva tämän osan otsikoksi, että oli pakko ottaa se tähän väliin. :F

 

Takaisin Niklaksen puuhiin. Miekkonen (jes!) soittelee tyttönsä perään kymmenen minuutin välein. Huh! Ei ole Niklaksen tapaista kuolata tyttöjen perään. Tällainen sekasorto muuttaa ihmisiä...

 

Ja mitkäs muutkaan, kuin likaiset mielessä? Tämä kuuluu N.Ä.Ä.S. -operaatioon. Nooran Ärsyttäminen Äärirajoille Saakka on sen nimi tarkennettuna. Mitähän Noora siihen sanoo? Toivotaan, ettei kukaan loukkaannu...

 

No... Korkeintaan tämä pupunen saa tuntea Nooran vihan. Onneksi pupu on ilmestynyt tänne juuri hakattavaksi stressinpoistajaksi. Mahtaa tällä tytöllä olla rankkaa...

 

Niinpä Noora sai tarpeekseen. Kampuselämä ei ollut häntä varten ja kotona odottaisivat vanhemmat, jotka ottaisivat hänet avosylin vastaan.

 

Kotona oli hiljaista kunnes...

 

Kikka ryntäsi halaamaan tytärtään kuultuaan auton äänen. Mikä kaunis jälleennäkeminen!

 

Talo laitettiin remonttiin ja Noora rakennutti 2 lastenhuonetta tuleville taapertajille, mikäli huono onni käy.

 

Jos Noora kuvitteli pääsevänsä löhöilemään kauas opinnoista - hän oli väärässä. Esimerkillinen äitinsäkin treenasi yötäpäivää ja isä teki töitä aamusta iltaan. Toive siitä, että tytönhupakko ryhdistäytyisi taitaa olla turha.

 

Ja niin onkin. Nooralla ei ole aikomustakaan paiskia töitä heti kun pääsi vapaaksi opintojen rasitteista. Viimeiset pennoset on hyvä kuluttaa shoppaamiseen. Se hävittää stressin.

 

Niinpä Kikka päätti sanoa Nooralle pari valittua sanaa vastuuntunnosta ja siivellä elämisestä sun muista, jotka kuuluvat äititytär-saarnoihin. Tämä kuitenkin liittyi lähinnä työntekoon ja ryhdistäytymiseen.

 

Noora lupasi ainakin yrittää ja hankkia töitä. Sovintohali on paikallaan.

 

Vanhuksilla oli aamupalaseuraa pitkästä aikaa ja Kikan tekaisemat räiskäleet maistuivat, vaikka Noora onkin kampuksella ehtinyt ohittaa äitinsä kokintaidoissa. Hänhän se sisaruksilleen sapuskat valmisti, saattavat olla jo kuolleet nälkään, elleivät mussuta pitsaa...

 

Miestennielemistä ei Noora kuitenkaan luvannut lopettaa, vaikka tässä tapauksessa kyseessä näyttää olevan ukkomies (huomatkaa sormus) ja vieläpä Kikan ystävättären aviomies, joka on suunnilleen Nooran isän, eli Miron ikäinen. No, rakkaus ei katso ikää, vai? ... Mikä rakkaus?

 

Ja näin taitavasti tyttönen kietoo pikkusormensa miehen ympärille. Pitäisiö varoittaa? Mitä hauskaa tässä sitten olisi?

 

Ei vanhustenkaan lempi ole sammunut, vaikka Mirolla onkin todella rumat siniset lenkkarit. (eivät näy kuvassa :( ) Intohan se suhteesta lopahtaa suunnilleen ensimmäisen lapsen syntyessä...

 

Heinilehtojen keittiössä tapahtuu. Noora tahtoo hoitaa homman kotiin ja on kutsunut Keijo-nimisen miehen kylään. Mitähän mahtaa olla mielessä?

 

Mikäs muukaan...? Jätetään tämä "pari" rauhaan ja mietitään vaikka... mm... suklaata! Namm nam... Oletteko jo maistaneet sitä uutta lajiketta, joka maistuu aivan popcornilta? Mikä mahtikeksintö!

 

Niin Noora sitten hankki sen työnkin. Tosin taskuvarkaana, mutta onhan sekin työ... kuten sovittiin.

 

Kikka joutui hoitamaan Nooran istuttamaa omenapuuta, josta hän lupasi huolehtia, mutta kyllästyi siihen muutamassa päivässä. Mitäs suostuit ajatukseen, Kikka!

 

Noora joutui kutsumaan treffimummon taas kerran luokseen, mutta tällä kertaa hänellä on ongelma, johon hän tarvitsee kallista ja kirkkaanpinkkiä rohtoa, jota saa vain luotettavilta treffimummoilta. Katsokaa mummon ovelaa ilmettä, kun hän huijaa Nooran viimeisen rahat!

 

Tässä on Nooran Onglema. Mies ei edes vilkaise Nooraa, joka on epätoivoinen.

 

Me kaikki tiedämme, että ongelmamme ratkeavat juomalla. Noorakin tietää sen ja kulauttaa yhden pulloista, jotka osti huijarimummolta.

 

Siltikään juttu ei luista. Noora taisi todella tulla huijatuksi. Mies on kyllä rumakin, joten miksi edes vaivautua?

 

Sensijaan Noora löytää hetkessä äitinsä työkavereiden joukosta mieluisamman miehen. Noora on aina viehättävä iskiessään miehiä, mutta joskus hänen ilmeensä menevät yli hilseen... No, ainakin tähän Lennie:in ne näyttävät toimivan.

 

Töissä Nooralla menee kuitenkin yllättävän hyvin. 2 päivän jälkeen hän on saanut 2 ylennystä ja paremman kimppakyydin. Olemme löytäneet hänen lahjakkuutensa ja se liittyy varkauksiin. Tyttö tosiaan on viekkauden ja sanailun mestari.

 

Noora ei myöskään jätä mitään kesken. Lennie ei aavistakaan, millaisen naisen uhriksi joutui. (Kaikella kunnioituksella kaikkia romantiikkasimejä kohtaan).

 

Noniin. Kommentoikaa, jos joku tätä vielä lukee ja kertokaa, että haluatteko joskus kuulla, miten Emman ja Niklaksen kävi, tms.?

Seuraavassa osassa tulee vielä vähän lisää Nooraa, vaikka sitä varmaan pursuaa jo sieraimista ulos, mutta lupaan seuraavaan osaan myös uusia tuttavuuksia.