Hahaa, saatte taas kärsiä siitä, että netistä löytyy jotain näinkin aivojasyövyttävää.
Kuten mainitsin, tämän osan pääosassa ovatkin rakkaat vanhuksemme, joita kukaan ei siedä silmissään. Näette osassa myös vilauksen Nooran velipojasta Niklaksesta, joka on kasvanut aikuiseksi ja perustaa perhettä. Teen hänestä ehkä vielä extra-osan.
Mutta kuitenkin... Tämä osa (kuten monet muut osat) alkaa Nooran miesongelmista (huokaus). Koettakaa kestää.
Nooralla on ongelma... Hyvin vakava ongelma... Kamala ongelma... Tämä mies ei pidä hänestä. Mutta Noora keksii aina keinot (jotka tepsivät tietysti joka kerta).
Lemmenjuomalla onnistuu! Siis: Haluatko tulla rakastetuksi ja suosituksi käden käänteessä? Oletko sosiaalinen hylkiö? Ratkaisu on aivan kielen päällä: LEMMENJUOMA! Tidittidittittiidii! Haa!
Noora on mainosten uhri, mutta se, mitä mainoksessa ei kerrottu, on että lemmenjuoma kestää ruhtinaalliset vähän aikaa. (Älkää sanoko mitään noista synttärikakuista...)
Ja seuraavaksi toiminta meni hieman yli lasten katseluajan ja lapset laitettiin nukkumaan.
Nooralta kuitenkin loppuivat aseet ja niin hän kutsui vanhan kunnon treffimummon, joka ei ole koskaan vielä tuottanut (muuta kuin) pettymystä.
Ja juuri kun Noora oli iskukunnossa, (köh) piti Simpan lähteä. :( Se siitä. Ainakin Noora pääsee muhinoimaan tyynyjensä kanssa. Surullista.
Ja aamulla paikalle tepasteli rakastettu Paljetti-kissa, joka löytyy ah-niin-monesta legacysta, onhan hän Pörhöinen Pörhökorva. Miro ei pitänyt kissan hajusta ja hääti Pörhöpörhön pörhöiseen pörhömaahan pörhöilemään pörhöisten pörhöilykamujensa kanssa.
Mutta vielä sinä päivänä Miro tajusi, mitä oli tehnyt ja lähti maanpakoon vaimonsa kanssa. (Suom. lähtivät lomalle)
Vanhukset päätyivät Twiikki-saarelle ja päättivätkin sitten lomailla kalliisti. Tässä näette Paanulan bungalowit. Tällä kertaa säästän teidät mainoslaululta.
Vanhukset eivät kuitenkaan tyytyneet vain ihastelemaan paikkaa, vaan kirjautuivat sisään Twiikki-saaren kalleimpaan hotelliin.
Kikka päätti tulla papuisen ruskeana kotiin, joten hänen täytyi heti ruveta toteuttamaan suunnitelmaansa. Hän oli jopa laminoinut rantapyyhkeensä, joten se ei kastunut, vaikka aallot hipoivat sitä.
Hyvät naiset ja herrat - Heinilehtojen vuokraama bungalouuuu!
Ensimmäisen päivän aikana tuli selväksi, että paikallisten mielenterveys on omaa luokkaansa. Tämän miekkosen mielestä Kikka oli hyvinkin hehkeä ja niinpä hän teki rivoja käsiliikkeitä.
Kikka ei kuitenkaan välittänyt pervoista, vaan vietti laatuaikaa miehensä kanssa. Viimeinkin he saivat olla rauhassa parkuvilta kakaroilta ja kaupungin melskeeltä.
Hyödyksi käytettiin myös muut ylellisyydet ja nautittiin siivouspalvelustakin. Täältä voisi oikeasti ostaa loma-asunnon.
Tunnelma oli romanttinen näiden kahden hummeri-illallisella, mutta seuraava ateria päätettiin syödä jossain muualla, sillä kutsumatonta porukkaa lappasi kokoajan sisään heidän bungalowhunsa ja hummeritkin vietiin pöydästä pokerina.
Twiikki-saarelainen versio Luihu Kelmistä. Taustalla Miro ottaa lämpökivi hieronnan.
Kikka piti miehistä kaislahameissa, eikä piilotellut sitä. Tämä mies taisi kuitenkin olla suuntautunut vähän nuorempiin nausiin ja oli siksi hieman vaivautunut.
Tästä pitäisi kuitenkin ehkä jo huolestua hieman, mutta onneksi Miro sulautui joukkoon, eikä kukaan huomannut mitään.
Lopulta kävi kuitenkin niin, että pariskuntamme jäi yksin hulaamaan. (Anteeksi, yögrafiikkani ovat aika huonot)
Tässä hyvä esimerkki aikaisemmin mainitusta porukasta, jota lappoi sisään Heinilehtojen bungalowhun, vaikka kuinka lukittiin ovea, laitettiin "Ei saa häiritä" lappuja, hakattiin konetta, tanssittiin hulaa, hakattiin taas konetta, hakattiin naapurin mummoa ja lopulta luovutettiin.
Vanhuksiamme se ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän, vaan he rakentelivat hiekkalinnoja ja nauttivat rantalomasta.
Ja oli pakko laittaa kun on niin romanttinen - vaikkakin huonografiikkainen - kuva.
Ja koska nämä vanhukset ovat myös niitä tylsiä mummoja ja vaareja, jotka kiertävät nähtävyyksiä senioreiden opastetulla kierroksella, he menivät katsomaan Jumbok IV:n temppeliä. (Sori taas yögraffat)
Ja sitten Kikka oppi tulitanssin, vaikka sen opettelemiseen menikin koko yö. (Naiset)
Seuraavana iltana vanhukset löysivät kätkökolo-nimisen paikan. He olivat ihmeissään, sillä olivat varmasti yksiä niistä harvoista, jotka seurasivat opaskylttejä ja tulivat viimein tänne.
Jos sinulla on Matkoilla ja haluat itse selvittää Twiikki-saaren kummitukset - älä lue!
Noniin. Varoitettu on.
Talosta he löysivät Poppamies Paavon (enmuistanimeäpistecom), joka valitti, kun on kaikki laitteet rikki ja elämä on niin kurjaa.
Niinpä Poppamies Paavo jätti vanhukset taloon ja meni loikoilemaan riippumattoonsa. Niin sitä pitää!
Miro ja Kikka, ystävällistä ja huomaavaista väkeä kun uskottelevat olevansa, korjasivat Poppamies Paavon rikkinäiset laitteet.
Sitten Kikka näytti, kuinka löysäillään ja melkein kumautti Paavon tajun kankaalle sulavilla liikkeillään.
Poppamiehen opastettua Kikkaa pari tuntia, oppi tyttö löysäilyn salat ja teki syvän vaikutuksen mieheensä, jonka ilmeili älykkäästi.
Ja koska Kikalle oli tullut vähän vieroitusoireita juustoleivistä - päätti hän nyt tarjota niitä Paavolle ja Mirolle, kun nyt kerran asettauduttiin Poppamiehen mökkeröön.
Sitten Paavo yllätti kaikki antamalla Kikalle paketin, jossa oli punainen nauha. Siis PUNAINEN nauha! Voitteko kuvitella?
Paketista paljastui Voodoo-nukke. Wee. Sen nimi oli Rouva Rämekorva.
Kikka yritti loitsia Poppamies Paavon, mutta pilkka osuikin omaan nilkkaan, kun Paavo nauroi Kikalle päin naamaa ja Miro weirdoili taustalla.
Sitten jorattiin koko yö.
"Mitääh? Jätit yliopiston kesken?! Mitä, miksi?! ... Elämän haaveena rock-legenda?! Whaat?! Kihloissa? Raskaana? Sinäkö? ... Aha, just."
Sitten itkeä tuherrettiin, kun pojasta ei tullutkaan lakimiestä.
"Täh?"
Päivällä Kikka halusi leikkimään, joten vanhukset lähtivät Apu-Papun hiekkarannalle.
Salkoon nostettiin vihannes-laama-lippu ja sen jälkeen ihmiset pelkäsivät tulevansa kasvistetuiksi, jos lähestyisivät Miron ja Kikan laivaa.
Illan tullen kapteeni Edward Irvihammas hipsi ulos ja tuijotti uhkaavasti laamailevia vanhuksia.
Mutta pian he kaikki päätyivät laulamaan haitarinsoiton tahtiin ja niin vietettiin viimeinen lomayö ennen kotiinlähtöä.
Ennen nukkumaanmenoaikaa Miro ja Kikka tilasivat paikalliset herkut: ananasyllärit ja söivät kiltisti, vaikka Miron mielestä mössö haisi epämiellyttävältä.
Seuraava aamu löhöiltiin rannalla odotellen kotiinkuljetusta hyvin vietettyjen 5 päivän jälkeen.
Puoliltapäivin oltiin taas kotona, mutta siellä odottikin pari ylläripylläriä.
1. Tuntematon outo tyttö juoksi halaamaan Miroa.
2. Tuntemattoman tytön veli tuli myös ja kertoi, että he olivat Heidi ja Henrik, jotka eivät olleet saaneet synttärilahjoja. Sitten he kehottivat Miroa nostamaan päätään.
Ja Miro huomasi, että hänen ja hänen vaimonsa rakentama soma pieni koti oli poissa ja tilalla tällainen mauton rotisko. (Hehe, tuohon seinälle jäi taulu. Kuvitelkaa, että se ei ole siinä.)
"Ja sitten merirosvot saartoivat meidät, mutta pelastuimme minun vasemman koukkuni ansiosta!"
"Wau!"
Ja jätämme tarinan tähän kohtaan, missä Miro tajuaa olevansa hyvin vetreä nuorukainen.
Siinä oli teille 50 kuvaa täyttä roskaa. ;) Ja kommentoimaan!
Huomaattehan myös, että olen väsännyt Heinilehdoille sukupuun (osien alapuolelta löytyypi linkki).
Kommentit