Aaww, katsokaa. Siinähän on pieni koiranpentu.

 

Mitä? Minne sinä menet? EIIII!

 

World is so cruel. T.T

 

 

Heinilehdot ovat täällä taas. Tämä alkuhömpötys ei varsinaisesti liity tarinaan, mutta ajattelin, että sillä on hyvä aloittaa uusi osa. :D
Tässä on ollut aika pitkä väli tämän ja edellisen osan välillä, mutta pistän kaiken koulun piikkiin.

Kuten näette, Heinilehdot saivat pikkuisen kaverin - Tarmon.

 

Miro oli ryhtynyt kummittelemaan oikein olan takaa...

 

Ja varsinkin hänen rakkaat lapsenlapsensa saivat kärsiä miekkosen ilkeilystä.

 

Mutta arvatkaapas kuka yleni juuri rikollisneroksi? Arvatkaa!
...
Yrittäkää nyt edes...
...
Ei, vaan Noora! Ette te lahopäät mitään tajua!

 

Henrik rakasti Tarmoa, olihan hän sen perheeseen hankkinut ja tämä oli ensiaskel kohti elämäntavoitetta: "Kasvata 20 kissan-/koiranpentua".

 

Minua rupesi hieman mietityttämään, että jos Noora kerran on rikollisnero, niin miksi ihmeessä hän matkustaa suurella limusiinilla ja pukeutuu vaatteisiin, jotka sanovat "Hei, olen rikollisnero. Poliisit eivät ole saaneet minua kiinni. Ne tyhmät kokkarekorvat..."?

 

Tytöt lähtivät shoppailemaan.

 

Ja rahaa taisikin sitten mennä päälle 15 000. Tästä äityli kyllä ilahtuu, eikös juu?

 

"Oho... Taisin olla vähän huolimaton... No... Taidan laittaa itselleni pari juustoleipää..."
Syksymasennus on tavallista.

 

Tästä kuvasta eteenpäin simeillä on uudet korvaavat silmät. Kikka toimii viehättävänä mallinamme.

 

Linnea ei pitänyt uusista silmistä.
"Ei!" tyttö kirkui "Tämä ylittää realismin rajat monella valovuodella!"
Sinun mielipidettäsi ei kysytty, Linnea.

 

Henrik hankki töitä tiedeuralta. Tosin kimppakyyti oli ehkä vähän nuhjuinen...

 

Myös Linnea löysi töitä alalta seikkailu, olihan sen huippu hänen elämänhaaveensakin.

 

Samaan aikaan jostain syystä Noora ja Kikka kävivät keskustelua kasvihuoneessa.
"Minä kuolen-"
"Et sinä mihinkään kuole! Et ole niin vanha kuin minä!"
"-halusta kertoa sinulle, että olet unohtanut synttärini."
"Ups."

 

Ja sitten Noora kasvoi.

 

"Kiitos, äiti. Kasvatit minusta rikollisneron, jota harva mies on voinut vastustaa."
"Huokaus, olen epäonnistunut kasvattajana."

 

Tällaisen mummelin saimme Noorasta.

 

"Niin just, Emma. Ei kukaan enää huoli mua, ku oon tällanen roikkutissi!"

 

Linnea päätti hakea stipendejä, vaikka ei ollutkaan varma menostaan yliopistoon. Hän sai kuitenkin stipendit koulumenestyksestä, kunnosta, karismasta ja teiniuran huipulla olemisesta.

 

Noora iski kyntensä vanhaan kokkiin nyt kun itsekin on harmaahapsi.

 

Ja illasta emme informoikaan sen enempää. Nooralla on taito tallella.

 

Aah. Kaunis maanantaitalvipäivä ja Heidi on menossa töihin. Opetus on tytön ura.

 

Ja hän sai potkut. (Onnitelkaa minua, sillä vastaan aina urakysymyksiin hienosti)

 

Noora oli huomannut nyt vanhoilla päivillään kiinnostuneensa Internet-nimisestä härpäkkeestä, jossa pystyi lukemaan Sims-aiheisia tarinoita.

 

Löydettyään joidenkin Heinilehtojen suvun tarinan Noora vietti monta tuntia sen linkkilistan parissa.

 

Tarmo oli salaa ruvennut kasvamaan keittiössä. Siitä kasvoikin iso koira.

 

Hih, ihanan kirjava. Ja koirulin korvat nousivat pystyyn.

 

Nyt kun Tarmolla oli uusi purukalusto, se päättikin mennä kostamaan kurjan lapsuutensa patsaalle, jonka kanssa ei koskaan ole oikein tullut toimeen.

 

Elämme edelleen maanantaipäivää ja viikatemies lipuu keittiön halki Kikan luokse.

 

Mukana olivat myös hulatytöt, sillä Kikka oli viettänyt viimeiset päivänsä juustoleipiä mussuttaen ja oli siksi erityisen onnellinen astuessaan toiselle puolelle ja muuttaessaan 100 metriä luoteeseen Miron vierelle.

 

Kikka jätti Nooralle kymppitonnin ja lapsenlapsille neljänneskymppitonnin mieheen. Silti Noora oli surullinen. Olikohan hän toivonut enemmän rahaa, kun äitinsä oli Elävä legendakin?

 

Sitten Linnea tuli töistä, muttei itkenyt mumminsa, vaan alennuksensa takia. (Urakysymys)

 

Ja tilanne oli sama kuin Miron kuoleman jälkeen: Henrik ei saa tehtyä mitään, vaan pillittää koko ajan. Tällä kertaa en kuormita koko osaa itqparq-kuvilla, vaan jatkamme eteenpäin.

 

"Monnia... monnia... äiti... sanoi kerran... että monni on kala! Yhyyyy!"
Kaikki muistutti Nooraa Kikasta ja niin hän nyyhkytti Tarmon -öh- nauraessa monnille.

 

Tomaatit olivat viimeinkin kypsiä. Ne poimittiin sitä mukaa, kun muuttuivat kirkkaanpunaisiksi, jotta saatiin hyvät rahat. Tomaatit istutettiin sinä päivänä kun Miro kuoli ja olivat kypsiä sinä päivänä, kun Kikka kuoli. Spoookyyyy.

 

Linnea pääsi limusiinikyydillä töihin, sillä rosmoäiti kyllä järkkäsi tyttöselleen kaiken mitä tämä halusi.

 

"Hehei! Kattokaa mua! En saanu taaskaa ylennystä!" Henrik tuuletti, vaikka tuulettamiseen ei ollut mitään syytä... No, antaa pojan iloita.

 

Unohdinko kertoa, että Tarmolle oltiin hankittu töitä? No, hän sai potkut. (Urakysymys)

 

Linnea on ensimmäinen simini, joka on saavuttanut puutarhanhoidon kultaisen ansiomerkin jo teini-iässä minun pelissäni.
"Hei, sähän oot aika hottis omppupuu. Haluisitsä niinku jonku tyttöomppupuun tähä vieree?"

 

Kevät tuli ja Tarmo laitettiin asumaan pihalle aitaukseen. (Tokassa kuvassa sitä ei vielä olla huijattu sinne)

 

Tässäpä tämä. Kertokaa taas, että mitä tykkäsitte.