Uutta osaa pukkaa. Tähän osaan ei ollut niin suurta inspistä, mutta lukekaa ihmeessä kuitenkin. :')

 

Miro oli romahduspisteessä ja eihän sitä voinut muuta kuin pari kyyneltä tirauttaa, kun vaimokin oli raskaana. Mutta onneksi herramme hermot pitivät enemmän kuin vaimonsa, joka pisti jalalla koreasti mopin kanssa.

 

Kyseinen vaimo oli kuitenkin energinen ja kulutti raskauslomansa opettaen lapselleen taitoja. Emma oli hyvin oppivainen ja oppi nopeasti kaikki, mitä tuon ikäisen kuuluu osata.
"No niin. Aloitetaas. Sano nalle", Kikka opettaa.
"Nal.. le..." Emma vastaa.
Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kunnes ensimmäinen sana putkahti sieltä suukista.

 

Ja eräänä päivänä sitten Kikan ollessa yksin kotona pienokaisen kanssa, käynnistyy synnytys vessassa.
"Apuaaa! Mä en haluu, et mun lapsi syntyy haisevassa vessassa haisevan pöntön vieressää!"

 

Mutta niin siinä kävi, että Kikan mahasta putkahti pieni poikakäärö, joka sai ensimmäiseksi elämässään haistella vessan hajuja, jotka olivat varmasti päätä huimaavat varsinkin, kun Miro oli asioinut siellä aamulla. Onneksi pieni käärömme ei tuominnut vanhempiaan siitä, vaan parkaisi keuhkonsa tyhjiksi ja availlen silmänsä.

 

"Mitä?! Voi ei! Mun maha ei kutistunut! Eii! Olenko minä sittenkin lihava? Nyt on joku pielessä, joku on piel-"
Ja siinä samassa Kikka tajusi, että hänen sisällään oli vielä toinen vauva.

 

Kikan mahasta putkahti pieni tyttökäärö, jonka Kikka päätti ensitöikseen uittaa vessanpöntössä. Kaksoset nimettiin Niklakseksi ja Nooraksi. Miro olisi halunnut nimetä ne Taavetiksi ja Tuijaksi, mutta Kikka tyrmäsi ne aatteet Miron tullessa kotiin ja ilmoitti, että hän nimeäisi omat lapsensa itse.
Onneksi herra Heinilehdolla oli sen verran järkeä päässään, ettei väittänyt vastaan.

 

Mutta Heinilehdon talous taisi olla melkoisen sekaisin, kun vanhemmilla oli 3 suuta ruokittavana, eikä kummankaan palkka ollut kovin kummoinen. Lisäksi Miro ei jaksanut oikein keskittyä töissä, kotona oli niin sotkua ja niinpä alennuksia tipahteli usein. Aina herra kuitenkin onneksi kiipesi takaisin.

 

Oli perheessä ainakin yksi, joka oli hyvin onnessaan ja livahti ulos lumeen peuhaamaan aina kun ovi vahingossa jätettiin raolleen. Tämän jälkeen Emma oli märkä ja jäässä, mutta iloinen ja piristi kaikkien päivää harvahampaisella irvistyksellään.

 

Pian oli kuitenkin Emman aika kasvaa lapseksi, hyvästellä rakas palikkalelu ja sanoa "helou" koululle. Pienokaisen kasvamista oli todistamassa vain kunnianarvoisa isä, herra Miro.

 

Kun Emma käytettiin peilillä, hänestä tuli oikein suloinen lapsukainen ja taaperoajan oudot piirteet katosivat osittain.

 

Kikalla ja hänen tyttärellään oli hiukan omituinen suhde, kun telmivät ja leikkivät yhdessä kaiken aikaa. Ja Kikka vielä kehtasi ihan tosissaan pestä lapsensa lumisodassa.

 

Heinilehdot ovat hehkeimmillään herätessään. Kukkuvat mieluummin kaikki yöt, kuin menevät aikaisin nukkumaan ja heräävät pirteinä.

 

Emma hymyili aurinkoisesti astuessaan koulubussiin. Eipä taida tyttö tietää, mikä häntä koulussa odottaa.

 

Tyttö oli kuitenkin hyvin pettynyt tuodessaan kotiin vain seiskan. Et kai kuvitellut saavasi heti kymppiä? Hahahaha! Kikka kuitenkin harmistui tästä niin paljon, että valvoi, kun Emma opiskeli. Hänen tyttärensähän olisi ansainnut kympin, eikö vain?

 

Kaksosten synttärit koittivat ja ne pidettiin ihan perheen kesken. Emma oli innoissaan sisarustensa vanhetessa, pian niiden kanssa voisi leikkiä!
"Minä opetan niille kaikki parhaat vitsini ja sitten mitä opetan siskon meikkaamaan!" Emma hihkui.

 

Tämän täytyy olla kirous. Kaikki Heinilehdon taaperot näyttävät hieman omituisilta ylikorkeine poskipäineen. Onneksi kaksosten siskosta kuoriutui söpistys, ehkäpä sama kohtalo pätee näihin kahteen?

 

Lasten luonteet:

Emma, Niklas, Noora:

 

Emmalla ja Niklaksella on täsmälleen sama luonne. He näyttivät taaperoinakin aivan samalta. Luulisi siis heidän olevan kaksoset.

 

Emma oli vieläkin innoissaan siskostaan ja veljestään ja otti vastuullisen tehtävän vahtia heitä välillä, kun vanhemmat halusivat levätä. Emma leikkikin erityisesti veljensä kanssa mielellään, opetti tälle kaiken, minkä vanhasta palikkalelustaan tiesi. Emma paljasti Niklakselle jopa palikkalelun nimen, jonka Emma oli sille antanut ollessaan vielä taapero. Sen nimi on  Terhi.

 

Emma oli myös ahkera opiskelija. Hän panosti erityisesti logiikkaan, josta hän oli päättänyt saada stipendin kasvaessaan teini-ikäiseksi. Tyttö oli hyvin uuttera myös siivoamaan ja oli hiljainen, eli toisinsanoen jokaisen vanhemman unelma! Hänestä ei siis ollut vaivaa ja Miro ja Kikka keskittyivätkin siis enemmän taaperoihin.

 

Yhtenä kammottavana aamuna Emma kuitenkin näki tämän kammotuksen olohuoneessa. Emma pelästyi lastenhoitajan sielutonta katsetta ja pakeni äkkiä koulubussiin. Oli ehkä virhe jättää lastenhoitaja ja taaperot kolmisin, mutta se oli väistämätön paha.

 

Taaperoilla ei ollut hajuakaan maailman menosta, eivätkä he myöskään pelänneet lastenhoitajaa, vaikka myöhemmin sinä päivänä K.K. ehti vaikka minne. (K.K. = Kammottava Kammotus)
Hän esimerkiksi herätti rättiväsyneet taaperoraukat saaden päähänsä katsoa televisiota täysillä, sillä erillista lastenhuonetta ei oltu vielä rakennettu ja kehdot olivat olohuoneessa.
K.K. myös jätti huomiotta Noora-paran, joka oli hyvin väsynyt ja olisi tarvinnut potallakäyntiä. K.K. ei selvästikään tiennyt, mitä tehdä siinä tilanteessa ja vei taaperolle tuttipullon. Luojan lykky, että heti sen jälkeen Kikka palasi töistä ja hoiti pienen Noora-raukan kuntoon. (Anteeksi tämän kuvan seinät)

 

Kaiken lisäksi K.K. oli selvästi täysi mielipuoli. Hänen lähtöhetkellään Kikan palkkarahat eivät olleet vielä siirtyneet simeille ja niinpä "heillä ei ollut varaa maksaa laskua", joten K.K. vei pihalle väliaikaisesti sijoitetun kylpyammeen.

 

K.K. oli kuitenkin pidettävä, sillä kukaan muu ei pystynyt vahtimaan lapsia päivällä.
Kikka käytti ajan, jota ei ollut töissä perheen hoitamiseen. Onneksi Mirokin opetti lapsiaan mielellään.

 

"Äiti, mistä vauvat tulee?"
Siinä olikin sitten äidillä selittämistä, mutta maha täynnä juustoleipiä oli Kikka hieman juustoleipähumalassa ja paljasti pelokkaalle tyttärelleen lapsien salaisuuden.

 

Vihdoin tuli kaksosten aika kasvaa lapsiksi. Paikalla oli koko perhe ja Kikan työkaveri Krisse Jaatila.

 

Kaksoset sen kuin kaunistuivat kasvaessaan ja heistä tuli kummastakin omalla tavallaan persoonallisen näköisiä.

 

Tytöt saivat taaperoiden huoneen omakseen ja toistaiseksi Niklas joutui nukkumaan vanhempien huoneessa, sillä hänen oma huoneensa oli vasta remonttivaiheessa.

 

Vanha shakkipöytä sai 2 uutta käyttäjää, jotka hekin opiskelivat logiikkaa aivan yhtä innokkaasti kuin siskonsa Emma. Opiskeluvälineet olivat puutteelliset, joten paremman puutteessa he kaikki olivat logiikan ihmelapsia.

 

Kikka olisi halunnut ymmärrystä ystäviltään, mutta he eivät suostuneet kuuntelemaan Kikan höpötyksiä juustoleivistä. Kyllä sinä vielä löydät sen sydänystäväsi, jonka kanssa voitte jutella juustoleivistä 24/7, Kikka.

 

Niklaksen kokinura alkoi ja päättyi hänen ensimmäiseen muffinssiinsa, jonka hän joutui syömään. Muut söivät salaa Kikalta paahdettuja leivonnaisia ja Niklas söi urheasti palaneen muffinssinsa.

 

Kahdeksalta aamulla Heinilehtojen talon edusta täyttyy busseista, joihin kaikki perheestä menevät. Kikan työbussi heittää aina ystävällisesti Mironkin töihin.

Ja näihin tunnelmiin on hyvän päättää tämä osa. Seuraavassa osassa ehkä lisää Heinilehtojen talosta, jota on hankala esitellä, se kun koko ajan "liikkuu", eli muokkaan sitä melkein joka päivä, sillä rahat ovat hyvin niukat ja taloa täytyy "kehittää".

Kertokaapas nytten sitten kommenttia, seuraavasta osasta en paljasta mitään talon lisäksi. :>