Anteeksi niille, jotka vielä jaksavat odottaa uusia osia Heinilehdoille ja anteeksi siitä, etten ole ilmoittanut mitään itsestäni, mutta homma on nyt niin, että vetäydymme Heinilehtojen kanssa pienelle tauolle.

Syitä tähän on monia ja henkilökohtaiset asiani jyräävät ylitseni ja näin karkeasti sanottuna suurin osa elämästäni on tällä hetkellä aivan päin helvettiä.

Siispä nähkäämme määrittelemättömän ajan kuluttua. (:

Jaaaaaaaaaaaaa *rumpujen pärinää* extra-osaaaa numero uno! Heehhehhee, hirveä duuni oli, mutta nyt se on valmis, josta saatte kiittää sitä, että olin kipeänä kolme päivää. Simsin peluu jää nähkääs hieman vähälle muiden juttujen alla. Ja nyt kun olen pelannut 24/7 kolmen päivän ajan, voin hakea hoitoa ja aloittaa seuraava osa taas parin viikon päästä! :D Tai sitten aloitan jo huomenna ja lintsaan koulusta kaikki nämä vuodet istuen yksin koneen ääressä pimeässä datausnurkassani seuranani ainoastaan Pasi-niminen kultakala, joka kuolee nälkään kun pelaan vain tekemättä mitään muuta. Pidän pottaa tuolin alla ja jääkaappia vieressä ja kun potta täyttyy, juon sen tyhjäksi ja jatkan pelaamista, mikä ei oikeastaan ole enää ällöä siinä vaiheessa, kun on muuttunut zombiksi. :/ Ja mitä h***ä mä selitän?

Älkää enää päästäkö mua selittämään...

 

Tervehtikää Emma Heinilehtoa, joka on rakentanut itselleen hienon *krhm* asunnon Miron ja Kikan perintörahoilla. Ja perheen esikoinen on totta vie elänyt terveellisesti, kun katsomme Nooraa, joka on jo vanha mummeli.

 

"HETKINEN! Asun yksin -> voin tehdä mitä haluan! Aion... LEIPOA KEKSEJÄ!!!"
Nerokasta! Brilliant! Miten ovelaa...

 

 

"Nämä ovat taatusti hallituksen lähettämiä vakoojia. Säälittävää, näin heidän valepukujensa läpi heti kättelyssä. Vai muka tervehtimään tulleita naapureita... Pyh. Kuulkaas, naapurit! Minun keksireseptiäni ette kyllä nappaa!"

 

Mysteerinen puhelu, josta en kerro enempää neljään kuvaan.

 

Ja Lennie (jonka saatattekin tuntea edellisistä osista), miksi, oi miksi yrität aina tunkea mukaan? Katsokaa nyt sitä hiippailemassa muka salakavalasti...

 

Emma ei koko heppua tuntenut, joten hän vain lähti viattomasti töihin pelisuunnittelijan pestiä tavoittelemaan. Kimppakyydin perusteella asiassa ei oltu vielä ehditty oikein edistyä.

 

Työssä on myös huonot puolensa, kuten nämä lähentelevät ja ällöttävät työkaverit. Tämän kaverin flirttailuyritykset jäivätkin alkutekijöihinsä, sillä Emma oli selvästikin hyvin siveellinen nainen.

 

Muistatteko vielä sen mystisen puhelun? Toivoin jo vähän, että ette, koska tajusin vasta nyt, että Emma adoptoi Maken ja normitarinassa Make on vasta pentu. :'D Elikkä vähän paljastuksia seuraavasta osasta: Make ei kuole tulipaloon, hukkumiseen, säikähdykseen, salamaan, puukotukseen, silpomiseen tai vasaran iskuun, vaan kasvaa ihan normaalisti täysikasvuiseksi koiraksi, eikä jää legacytaloon.

 

Talo. Pieni, ruma, halpa, ahdas, mutta pippurinen.

 

Puhelin ei ainakaan päässyt kuvaan. Jostain syystä uhohdan aina laittaa sen.

 

"Pikkusiskoooooo, kuis pörrää?"
"Miten ihmeessä olet säilynyt noin nuorekkaana?"
"Noo, tiedäthän... Syöny porkkanaa ja sillee."

 

 

Emma ansaitsi rahaa monin tavoin. Mm. myymällä näitä upeita mestariteoksiaan, joista irtosi muutama simoleoni.

 

Mukavinta aamuissa oli kävellä puolalastomana ulos haistelemaan ihanan raikasta aamua. Huomatkaa vähän liiankin tyytyväinen ilme.

 

Jostain syystä tämä Armas Kotala oli hyvin suuttunut Emmalle. Tai sitten hän on vannoutunut wowittaja, jonka kone poksahti vieden palan seinää mukanaan ja nyt hän vannoo kostoa jokaiselle, joka omistaa tietokoneen. (Kaikella kunnioituksella kaikille teille ihanille wowittajille)

 

IIKS! *hyppää lammikkoon piiloon*

 

"Iaaaaaaah, en ehtiny syödä mun voikkariiii!"

 

"AIIII, mun pebaan sattu."

 

Ja arvatkaas, kuka sai potkut töistä? Arvatkaa! No, ei ainakaan Emma. Hän nimittäin yleni juuri pelisuunnittelijaksi, mikä sattumoisin oli hänen elämäntoiveensa. Eivätkä aikaisemmin tulleesta urakysymyksestä voitetut 65 tonnia ainakaan minua harmittaneet.

 

Ja vielä samana iltana ensimmäinen menestysromaani! Bileetbileetbileetbileet!

 

Ja kaikessa hiljaisuudessa Make oli ehtinyt vanheta.

 

Unohdinko kertoa, että Emma on perustanut kukkakaupan? Niklaksen vaimo, Nelli joutui Emman uhriksi ja osti häneltä kukkia hirveät määrät, vaikka hänen perheensä oli jo valmiiksi aika köyhä.

 

Kauppa toi mukanaan kaiken laisia hiippareita, huomatkaa Armas Kotala, joka oli kaatamassa roskista about 8 kuvaa sitten.

 

Emma oli työstänyt kukkiaan niin kauan, että oli ehtinyt ihan harmaantua ja pukea päälleen tuollaisen kummallisen maton. Samalla rupesivat myös leijonankidat valmistumaan.

 

Ja taas siskokset tapasivat, mutta tällä kertaa järkevän näköisinä.

 

"Leijonankitoja? Minulle?"
Ja minulla ei ainakaan ollut mitään taka-ajatuksia...

Ja sitten tyypillisesti mummut alkoivat juoruilla...

 

wtf? Heidistä?

 

Ja taas Heinilehtomaista häröilyä. Kuva kertoo kaiken.

 

"Kyllä. Kiitos. Kymmeneltä sopii hyvin. Kiitos, hei."

 

Ja kymmeneltä seuraavana päivänä sossun autosta hyppäsi tämä Karola-tyttönen.

 

Emma halusi nähtävästi sittenkin lapsen, mutta mummelilla oli ollut menopaussi jo aikaa sitten, joten adoptoiminen näytti olevan vaihtoehto.

 

Emma tapasi Heidin kaupungilla. Heidi kertoi, että Linnea oli mennyt kihloihin. Tietäisipä tyttönen, että verenimijä-mummut puhuvat hänestä hänen selkänsä takana.

 

Karola olikin intona musiikkiin ja sen kuin soitti ja soitti, kuten miljoona muutakin Heinilehtoa...

 

Ja taas ihan huomaamatta Make oli kupsahtanut.

 

Hauvalle rakennettiin tällainen pieni aitaus.

 

... ja hänet korvattiin heti pienellä kissanpennulla, joka nimettiin Frankensteiniksi.

 

Öisin ilmestyi Maken haamu kaivelemaan haamukuoppia. Eläinkummitukset ovat paljon kivempia, kuin ihmiset.

 

Herra kyllä näyttää aika koomiselta, kun hiihtelee ympäri tonttia.

"Pädäppädäppädää pädäppädäppädää PÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄPÄÄÄ!" rummutti Emma kasvavalle Karolalle tahtia.

 

Ja sitten mummu meni myymään toisen menestysromaanin.

 

Ja oli myös Frankensteinin aika kasvaa.

 

Nyt kun Karola oli tarpeeksi vanha, hän autteli kukkakaupassa kunhan pääsi koulusta.

 

Siirtykäämme NIKLAKSEN perheen pariin. Tällä olen jo pelannut, mutta en ole ottanut kuvia, joten tutustutampa teidät perheeseen.

Tässä kuvassa ovat Niklas, hänen tyttärensä Elina ja tuo haiseva tuttipullo, joka vain pistäytyi Heinilehdoille pikavisiitille. Niklas on suosiosim, jonka elämäntoive on tulla rock-legendaksi ja hänen mieliharrastuksensa on musiikki (kuten jokaisella 2. sukupolven kakaralla). Elina on vain pieni pallero, jokka on kasvutavoite, eikä elämäntoivetta. Hän on myöskin musiikki-ihmisiä. Herra haiseva tuttipullo tosin on kiinnostunut enemmänkin kirjallisuudesta ja hänen elämänhaaveensa on tulla rallikuskiksi. Valitettavasti pullo päätyi kuitenkin roskikseen.

 

Ja tässä näette Ella Heinilehdon. ...hetkinen! Eihän tämä ole Ella!

 

Aahaa, täällä hän onkin, läksyjä tekemässä. Hän on urheilu-ihmisiä.

 

Ja täältä löytyvät Eemeli ja Enni, kumpikin tyhjäpäisiä taaperoita.

 

Ja täällä on Niklaksen hurmaava vaimo, Nelli, hurmaavassa pyjamassa. Nellin tavoite taisi olla mammona ja elämäntoive talous-uran huippu, mikä se nyt sitten olikaan.

 

Seuraavana päivänä koulu oli suljettu lumen vuoksi ja Ella ryntäsi ulos.
"Jotta koulubussi pelästyy ja ei tule huomennakaan", tyttö kommentoi lumiukonrakennushankettaan.

 

Myöhemmin palasimme ja kauhuksemme arvelimme tytön olleen tosissaan. Kyllä tuo pingviini ainakin pelästyi.

 

EEEIII! Se on siis totta! Niklaksen täytyi palkata lastenhoitaja! Onneksi tämä ei ole se sama K.K, joka hoiti Niklasta pienenä. Kimppakyydin kuljettaja Kullervo Kovero katsahti lastenhoitajaa nimeltä Leila Ahtamo ja tunsi kylmät väreet. Kuka nyt ei pelkäisi lastenhoitajaa?

 

"Vain yhdeksi tunniksi, vain yhdeksi tunniksi, vain yhdeksi..." vakuutteli Niklas itseään astuessaan kimppakyytiin, sillä Nelli tulisi töistä tunnin päästä.

 

Mutta tunnissa ehtii...

 

"Hee-ei."

 

Ella ja Elina eivät piitanneet lastenhoitajasta, ei ollut riemulla rajaa, kun elettiin vielä sitä päivää, kun koulu suljettiin. Ja juuri kun tytöt olivat lumisotasilla, sulivat lumet. Murr.

 

Lastenhoitaja ei ollut kovin kyvykäs, kuten ei ollut tämä random-häiskäkään, joka oli jumiutunut lastenhuoneeseen.

 

Pelastaja saapuu...

 

Sieltä hän tulee...

Ja laitettuaan lapset nukkumaan, hän meni potkimaan palloa takapihalle. Nellin pieni salaisuus.

 

Ella: ":O"

 

"Joo totaa... ömm.. testasin vaan, että tämä on turvallinen..."

 

Ja sitten he alkoivat pelata. Ja molemmat olivat aika surkeita.

 

Ja itserakkaana ihmisenä maalaili Niklas itsestään kuvia. Harmittaa, kun muut toisen sukupolven edustajat perivät siniset silmät Kikalta, mutta juuri perijäksi valittu Noora peri isänsä ruskeat.

 

"Kymppi. Minun lapseni. Kympin oppilas! Aaah, olen maailman onnellisin äiti."

 

Ja sitten alkoivatkin taaperot kasvaa.

 

Tässä Enni, joka näyttää Elinalta.

 

Ja tässä Eemeli, joka näyttää Ellalta. Uijuijui, katsokaa nyt, miten söpö!

 

"YÄÄÄ-ÄÄÄHHH!!! Enkx mä muka oo söpö???"

 

Kun lapset nukkuvat...

 

AIKUISTEN AIKA!

 

Ja sitten Niklas piti kakaroilleen oppitunnin oikeaoppisesta kalastamisesta.
"Ja sitten kun nykii, muistakaa, että se on luultavasti huijausta ja jatkakaa odottamista."

Vanhempien kaksosten aika kasvaa...

 

Ja sitten taas tyypillistä Heinilehto-säätämistä.

 

Ellasta tuli kauniskauniskauniskaunis. Minun mielestäni siis. ;) En muista hänen tavoitettaan. Saattoi olla suosio.

 

Ja tässä romantiikka-Elinamme.

 

Ella alkoi heti autella pikkuveljeään läksyissä, kun...

 

...Elina tapitti telkkaria.

 

"Jee! Läksyt tulivat valmiiksi! Tittitidididitittittiidii tittitidididitittittiidii tittitittitittitittidii!"

 

Toisaalla Nelli heräsi ja täräytti itsensä läpi ovesta. "Mitääh? Olenko lihonut?!"

 

"Kauhee herutustoppi..."
"Kattoisit omia kuteitas..."

 

"Eiii, antakaa mun ees nukkuu rauhassa!"

 

"Kultaseni, olet tainnut lihoa..."
Normia vessakeskustelua.

 

"IIIK! Mähän just näin sen alasti!"

 

"Kauhee herutustoppi..."

 

Ja tässä on kohteemme, Liisi Naski, joka on jotenkin onnistunut pääsemään uima-altaan saarelle.

 

Kohde itkee pahaa oloaan.

 

Huomaamme, että kohde yrittää jotakin.

 

Hän valittaa nälkää.

 

Katsotaan, mitä tapahtuu, jos laitamme herkullisen ruokalautasen saarelle.

 

Ensin kohde vain kävelee välinpitämättömästi ympäriinsä.

 

Lopulta kohde ottaa lautasen.

 

Hän ei halua syödä sitä saarella, mutta ei keksi mitään keinoa päästä pois.

 

Lopulta hän syö ruoan.

 

Ja asettaa lautasen maahan.

 

Sitten hän vielä kehtaa valittaa!

 

Lautanen alkaa haista kohteen kävellessä päätöntä ympyrää.

 

Kohde purskahtaa taas itkuun.

 

Sitten kohde ilmaisee vihaa Nelliä kohtaan. Mielenkiintoista...

 

Lopulta kohde saa mahtavan idean mennä veteen.

 

Hyvä nyt on hymyillä, kun oli niin fiksu, että itkun ja valituksen jälkeen osasi lähteä saarelta.

 

Enni oli kasvanut teiniksi.

 

Samoin Eemeli.

 

Sitten lapset lähtivätkin yliopistolle ottaen Emman adoptiolapsen Karolan mukaansa.

 

Kaikki muut odottelivat talon putkahtamista järkevästi tien vieressä, mutta Ella lähti jotain häröilemään keskelle tonttia.

 

Tällainen koppero sieltä taivaasta tippui.

 

Ja varaa ei ollut mihinkään, joten ylhäältä se näytti tältä. Ja tiedän kyllä, että sängyt on sijoitettu tyhmästi, mutta yksi parisängyistä muuttui myöhemmin tavalliseksi kapeaksi sängyksi.

 

Ja tämä se on kierrätystä - käytetyt astiat jätesäkkiin ja roskikseen!

 

Kaikki nukkuivat sulassa sovussa...

 

...paitsi Enni joka ei suostunut nukkumaan Karolan vieressä.

 

"Mä haluun uuden pyjaman!" Paha katse, paha katse, PAHA KATSE! Valitettavasti opiskelijoilla ei ollut varaa uusiin vaatteisiin.

 

"Hei, mä sain kalan. Tänäiltana syödään ihan oikeaa ruokaa!"

 

Ja taas nukuttiin sulassa sovussa...

 

...paitsi Enni, joka ei suostunut nukkumaan Elinan vieressä.

 

Elina...

Hauta...

Kikka? WTF?! Elina + hauta + kuollut isoäiti, Kikka = joku hyvä juoru?

Näihin tunnelmiin jätämme mukulat yliopistolle ja siirrymmekin sitten seuraavaksi legacytalon väen kimppuun. Saatamme vielä kuulla näistä.

Ja extra olikin sitten toodella pitkä. Melkein 120 kuvaa. Pysyittekö mukana loppuun asti?

No niin. Kasasin 70 kuvaisen osan, jolla päästään suunnilleen siihen kohtaan, missä minä olen pelissäni. Minusta tämä osa on aika tylsä, mutta olen jo unohtanut, mitä mihinkin kuvaan liittyy, joten senkin takia osa voi olla hieman sekainen. Koettakaa silti kestää. :D

"Sitten vaan ihan rauhassa ja annat tädin hoitaa."
Noora on päättänyt vähän stailata tätä ohi kulkenutta viatonta miekkosta.

 

...kehnoin tuloksin. Mutta oma vikansa, kun pitää yllään huonoa onnea tuottavia ruutupöksyjä.

 

Noora hoiti kuitenkin homman kotiin ja poimi miekkosen puhelinnumeron vain huomatakseen, että mies ei omista puhelinta... murr...

 

Se ei kuitenkaan Nooraamme pysäyttänyt.
"Virveli, basso, virveli, basso, virveli, basso... HOHOHOHOOHOO, minä osaan!"

 

"Heidi..."
"Niin...?"
"Musta tuntuu, et oon jumis..."
"Mustki vähä tuntuu samalta..."
"Öö, miten me päästään pois?"
"..."

 

"Moi vaan", sanoi Linnea kun taksiin hyppäsi ja kohti yliopistoa suuntasi.

 

Ja vielä samana iltana Linnean tilalle hankittiin Iines-niminen karvaturri. Aika nopeasti korvattiin...

 

Tässä oli arvatenkin jotain taka-ajatuksia...
Kappas vaan, Iines sekä Tarmo, pihkaantuu näyttää ihan sille, tismalleen yhteenhän ne soppii, pannaan ne pussauskoppiin.

 

Ja niin tehtiin.

 

Iineksellä huomattiin olevan myös laulun lahja ja tyttö saikin kiitosta peitettyään tuon kamalan paukkeen upealla satakielen laulullaan.

 

Sillä välin Linnea oli ehtinyt kampukselle kakkossukupolven vanhalle kämpälle.

 

...ja tuhottuaan sen hän rakensi tilalle uuden.

 

Ja näin aloitti Linnea lyhyen yliopistotaipaleensa.

 

Ensiksi sai Linnea huomata, että täällä ei saanut edes hetken rauhaa.
Lisäksi tuo laama-pukuinen otus hieman arvelutti häntä...

 

Ja kohta se ryhtyikin nuottasille lehmä-pukuisen sekopään kanssa. Linnea pakeni sisätiloihin ja lukitsi oven siinä pelossa, että nuo hullut söisivät hänen vastaleivotut korvapuustinsa.

 

Valitettavasti maskotit jotenkin saivat varastettua pullat ikkunalaudalta ja Linnean täytyi syödä palanutta, mutta ravitsevaa valmisateriaa.

 

Kirjasto - paikka jossa opiskelijat rauhoittuvat lukemaan ja opiskelemaan kirjoittaen lopputöitänsä. Rauhaisa ja lämmin tunnelma suorastaan houkuttaa kirjojen pariin...
- Tai sitten ei. Linneaa eivät opiskelut kiinnostaneet, joten hän tyytyi pelaamaan Simsiä.

 

"Joo, äiti. Pitäisin kyllä niitä kutomiasi villasukkia, jos ei olisi keskikesä."

 

Linnea alkoi olla perin kyllästynyt opiskelijaelämään, asuihan hän yksin pienessä kämpässään.

 

Olin löytänyt tytölle kelvon miehen vain huomatakseni, että mies ei millään suostu ilmestymään neidin soitettavien listalle, eli tämä on kyllä suhteissa, mutta tälle ei voi soittaa. Tämän vuoksi väsyimme molemmat Linnean kanssa yliopistoon...

 

Linnea tunsi rauhoittuvansa joogasta, joogatessaan saattoi unohtaa kaiken muun.

 

Epäonni kolkutti kuitenkin jo olkapäätä, kun Linnea kaiken lisäksi sairastui.

 

Oli siis aika kaivaa taskusta rouva Rämekorva ja loitsia tämä Venla jäämään taloon.

 

Niin Venla muutti talovahdiksi ja Linnea saattoi haistattaa multaiset sukat kampukselle.

 

Linnea kasvoi ja vanha kunnon Kyllikki-täti, jonka saatatte muistaa aiemmista osista, kiikutti tytölle sopivan kokoiset vaatteet. Rakkaan Kyllikki-tädin mieliksi Linnea puki ne päälleen, vaikka näyttikin aivan teletapilta.

 

Linnea hyppäsi taksiin ja lähti kotia kohti.

 

Kotona Heidi oli isosiskoa vastassa.
"Yyh... Sinähän haiset aivan Kyllikki-tädiltä. Mene vaihtamaan vaatteet", komensi sisko.

 

Linnea ei toki halunnut haista vanhalta naiselta ja vaihtoi siksi hajuttomammat vaatteet. Tyttö myös leikkasi hiuksensa.

 

Ja niin siskokset pääsivät taas joogaamaan yhdessä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

 

...tosin tätä osaa saatte kestää vielä 35 kuvan verran! Muhahaa!
Noora oli saanut tuollaisen seinäläpyskän kirjoiteltuaan blogia radiomiehestä.

 

Seuraavana päivänä Heinilehdoille palkattiin puutarhuri, Satu Lahtiala, joka ei ollut sieltä kauneimmasta päästä, muttei rumimmastakaan. Osaamaton nainen jokatapauksessa oli, se on varmaa. Mitään ei saanut koko päivänä aikaiseksi...

 

Iines on saanut neljä potraa pentua! Kuva siitä tosin hävisi... Mutta tältä näyttää pihamaa nykyisin ja pennut nimettiin nimillä Velmu, Helmi, Make ja Tuhti. Kolme urosta ja yksi naaras.

 

Noora jäi taas kiinni radiomiehestä haaveilusta ja nainen alkoi oudosti hehkua...

 

"Hehhehhee, kyllä minä vielä sen radiomiehen nappaan", vannoi Noora naukattuaan jotakin vaaleanpunaista.

 

Sitten mummeli kalasti koko yön saamatta mitään onkeensa. Yrittiköhän höpertynyt vanhus napata radiomiehen...?

 

"Kiltti tyttö... Sinä saat synnyttää minulle onneni avaimen... Shh, anna kun täti pesee..."
Se sekosi lopullisesti...

 

Ja Kikan hauta on kadonnut! Oikeasti, en löydä sitä mistään... No, ehkä se kävelee jossain vaiheessa kadulla vastaan ja saamme sen napattua.

 

Linnea lähti miestenhakuun ja esittelikin kaikille mahtavia räppäystaitojaan.

 

Miestarjonta oli kyllä melkoisen huono...

 

Linnea yritti silti tehdä vaikutuksen uroksiin, jotka eivät jostain syystä kiinnittäneet tyttöön mitään huomiota.

 

Toisaalta löytyi kyllä seuraa. Tuolla on tämän osan alusta tuttu mies ja mielenkiintoisempi tapaus on tuo oranssipaitainen Nuutti Tuittunen.

 

Pennuissa oli kova työ, mutta työhän aina lopulta palkitaan, eikö?

 

Kaksosten oli aika vanheta aikuisuuden maailmaan. Tässä Heidi.

 

Ja tässä Henrik. Henrik otti repun ja lähti vaeltamaan kohti onneaan, Heidi jäi asumaan Heinilehdoille.

 

Linnea oli iloinen pikkusisarustensa puolesta, vaikka tämä saikin hänet tuntemaan itsensä vanhukseksi.

 

Heidi kuitenkin meni nyyhkyttämään kurjaa kohtaloaan, sillä hänen hiuksensa olivat samaa mallia Kyllikki-tädin kanssa.

 

Tyttö otti kuitenkin überkalliit hiustenpidennykset ja meikkasi vähän aikuismaisemmin. Eikö teistäkin tytössä ole joitain aasialaisia piirteitä?

 

Tullessaan töistä Noora meni onnittelemaan kuopustansa tuossa naurettavassa asussa.

 

Linnea järkyttyi tajutessaan, että hänen kuuluisi jatkaa sukua, mutta hänellä ei ollut miestä, ei työtä ja ikääkin alkoi olla jo hitusen liikaa.

 

Niin Linnea palasi teiniaikojensa seikkailu-uralle, jonka huippu oli myös hänen elämäntoiveensa.

 

Samoin teki Heidi, paitsi että hänen unelma-ammattinsa on isoisänsä lailla laki.

 

Linnea kutsui Nuutin kylään parantaakseen heidän suhdettaan. Ja muhahaa, ette vieläkään saa nähdä miehen kasvoja.

 

Ei siinä mitään, oli toki Noorallakin omat pusuttelukumppanit.

 

Linnea joutui keskeyttämään mukavat treffit Nuutin kanssa lähteäkseen töihin. Hän oli niin ajatuksissaan, että räsäytti jalkansa portin läpi. Niinpä hän myöhästyi töistä jäätyään kiinni pihaporttiin.

 

Ja Heidistä tuli lakiasiainsihteeri! Whee! Päästiinpä heti alkuunsa eroon tuosta asusta.

 

Nuutti päätti poistua tontilta Make sylissään. Aina simit yrittävät varastella toisten pikkuisia pentuja.

 

Hetken kuluttua ilmestyi Make kuitenkin tien toiselle puolelle töpöttelemään. Töp töp töp töp töp töp töp.

 

Sitten Nuutti toi ruusun Heinilehtojen Mersulle. Tai sitten se oli Linnealle, mutta Mersua näytti Nuutti ihmettelevän.

 

Linneasta tuli kansainvälinen seikkailija. Aika nopeasti, mutta ehkä neiti on vain luonnonlahjakkuus.

 

Tästä se lähtee...

 

...tähän se johtaa...

 

...ja tähän se päättyy. Nuutti muutti Heinilehdoille.

 

Henrik oli ollut niin kauan poissa, että pojan huoneen olivat valloittaneet nämä hellyyttävät pienet vintiöt.

 

Ja sitten oltiinkin jo kihlautumassa.

Suostuuko Linnea?
Minkä näköisiä koirista tulee kasvaessaan?
Kuka koirista jää taloon?
Se selviää vasta ensi osassa...

Ja näin jatkamme elämää tahoillamme, ciao!

Aaww, katsokaa. Siinähän on pieni koiranpentu.

 

Mitä? Minne sinä menet? EIIII!

 

World is so cruel. T.T

 

 

Heinilehdot ovat täällä taas. Tämä alkuhömpötys ei varsinaisesti liity tarinaan, mutta ajattelin, että sillä on hyvä aloittaa uusi osa. :D
Tässä on ollut aika pitkä väli tämän ja edellisen osan välillä, mutta pistän kaiken koulun piikkiin.

Kuten näette, Heinilehdot saivat pikkuisen kaverin - Tarmon.

 

Miro oli ryhtynyt kummittelemaan oikein olan takaa...

 

Ja varsinkin hänen rakkaat lapsenlapsensa saivat kärsiä miekkosen ilkeilystä.

 

Mutta arvatkaapas kuka yleni juuri rikollisneroksi? Arvatkaa!
...
Yrittäkää nyt edes...
...
Ei, vaan Noora! Ette te lahopäät mitään tajua!

 

Henrik rakasti Tarmoa, olihan hän sen perheeseen hankkinut ja tämä oli ensiaskel kohti elämäntavoitetta: "Kasvata 20 kissan-/koiranpentua".

 

Minua rupesi hieman mietityttämään, että jos Noora kerran on rikollisnero, niin miksi ihmeessä hän matkustaa suurella limusiinilla ja pukeutuu vaatteisiin, jotka sanovat "Hei, olen rikollisnero. Poliisit eivät ole saaneet minua kiinni. Ne tyhmät kokkarekorvat..."?

 

Tytöt lähtivät shoppailemaan.

 

Ja rahaa taisikin sitten mennä päälle 15 000. Tästä äityli kyllä ilahtuu, eikös juu?

 

"Oho... Taisin olla vähän huolimaton... No... Taidan laittaa itselleni pari juustoleipää..."
Syksymasennus on tavallista.

 

Tästä kuvasta eteenpäin simeillä on uudet korvaavat silmät. Kikka toimii viehättävänä mallinamme.

 

Linnea ei pitänyt uusista silmistä.
"Ei!" tyttö kirkui "Tämä ylittää realismin rajat monella valovuodella!"
Sinun mielipidettäsi ei kysytty, Linnea.

 

Henrik hankki töitä tiedeuralta. Tosin kimppakyyti oli ehkä vähän nuhjuinen...

 

Myös Linnea löysi töitä alalta seikkailu, olihan sen huippu hänen elämänhaaveensakin.

 

Samaan aikaan jostain syystä Noora ja Kikka kävivät keskustelua kasvihuoneessa.
"Minä kuolen-"
"Et sinä mihinkään kuole! Et ole niin vanha kuin minä!"
"-halusta kertoa sinulle, että olet unohtanut synttärini."
"Ups."

 

Ja sitten Noora kasvoi.

 

"Kiitos, äiti. Kasvatit minusta rikollisneron, jota harva mies on voinut vastustaa."
"Huokaus, olen epäonnistunut kasvattajana."

 

Tällaisen mummelin saimme Noorasta.

 

"Niin just, Emma. Ei kukaan enää huoli mua, ku oon tällanen roikkutissi!"

 

Linnea päätti hakea stipendejä, vaikka ei ollutkaan varma menostaan yliopistoon. Hän sai kuitenkin stipendit koulumenestyksestä, kunnosta, karismasta ja teiniuran huipulla olemisesta.

 

Noora iski kyntensä vanhaan kokkiin nyt kun itsekin on harmaahapsi.

 

Ja illasta emme informoikaan sen enempää. Nooralla on taito tallella.

 

Aah. Kaunis maanantaitalvipäivä ja Heidi on menossa töihin. Opetus on tytön ura.

 

Ja hän sai potkut. (Onnitelkaa minua, sillä vastaan aina urakysymyksiin hienosti)

 

Noora oli huomannut nyt vanhoilla päivillään kiinnostuneensa Internet-nimisestä härpäkkeestä, jossa pystyi lukemaan Sims-aiheisia tarinoita.

 

Löydettyään joidenkin Heinilehtojen suvun tarinan Noora vietti monta tuntia sen linkkilistan parissa.

 

Tarmo oli salaa ruvennut kasvamaan keittiössä. Siitä kasvoikin iso koira.

 

Hih, ihanan kirjava. Ja koirulin korvat nousivat pystyyn.

 

Nyt kun Tarmolla oli uusi purukalusto, se päättikin mennä kostamaan kurjan lapsuutensa patsaalle, jonka kanssa ei koskaan ole oikein tullut toimeen.

 

Elämme edelleen maanantaipäivää ja viikatemies lipuu keittiön halki Kikan luokse.

 

Mukana olivat myös hulatytöt, sillä Kikka oli viettänyt viimeiset päivänsä juustoleipiä mussuttaen ja oli siksi erityisen onnellinen astuessaan toiselle puolelle ja muuttaessaan 100 metriä luoteeseen Miron vierelle.

 

Kikka jätti Nooralle kymppitonnin ja lapsenlapsille neljänneskymppitonnin mieheen. Silti Noora oli surullinen. Olikohan hän toivonut enemmän rahaa, kun äitinsä oli Elävä legendakin?

 

Sitten Linnea tuli töistä, muttei itkenyt mumminsa, vaan alennuksensa takia. (Urakysymys)

 

Ja tilanne oli sama kuin Miron kuoleman jälkeen: Henrik ei saa tehtyä mitään, vaan pillittää koko ajan. Tällä kertaa en kuormita koko osaa itqparq-kuvilla, vaan jatkamme eteenpäin.

 

"Monnia... monnia... äiti... sanoi kerran... että monni on kala! Yhyyyy!"
Kaikki muistutti Nooraa Kikasta ja niin hän nyyhkytti Tarmon -öh- nauraessa monnille.

 

Tomaatit olivat viimeinkin kypsiä. Ne poimittiin sitä mukaa, kun muuttuivat kirkkaanpunaisiksi, jotta saatiin hyvät rahat. Tomaatit istutettiin sinä päivänä kun Miro kuoli ja olivat kypsiä sinä päivänä, kun Kikka kuoli. Spoookyyyy.

 

Linnea pääsi limusiinikyydillä töihin, sillä rosmoäiti kyllä järkkäsi tyttöselleen kaiken mitä tämä halusi.

 

"Hehei! Kattokaa mua! En saanu taaskaa ylennystä!" Henrik tuuletti, vaikka tuulettamiseen ei ollut mitään syytä... No, antaa pojan iloita.

 

Unohdinko kertoa, että Tarmolle oltiin hankittu töitä? No, hän sai potkut. (Urakysymys)

 

Linnea on ensimmäinen simini, joka on saavuttanut puutarhanhoidon kultaisen ansiomerkin jo teini-iässä minun pelissäni.
"Hei, sähän oot aika hottis omppupuu. Haluisitsä niinku jonku tyttöomppupuun tähä vieree?"

 

Kevät tuli ja Tarmo laitettiin asumaan pihalle aitaukseen. (Tokassa kuvassa sitä ei vielä olla huijattu sinne)

 

Tässäpä tämä. Kertokaa taas, että mitä tykkäsitte.

No niin. On mennyt vähän liian pitkään jo tämän ja edellisen osan välillä, mutta ehkä suotte sen minulle anteeksi.

Ei enempää sanottavaa tällä kertaa.

 

Heidin karismaattiset lahjat heräsivät, kun tyttö harjoitteli puheen pitämistä isoisänsä taputtaessa vieressä. Tämä saattaisi olla viimeinen tilaisuus kouluttaa sukuun uusi lakimies.

 

Samaan aikaan muualla Heidin älykäs veli Henrik viihdytti itseään hieman toisenlaisella tavalla. No, tapansa kullakin.

 

Muutkin osasivat nauttia urapalkinnoista, nimittäin Noora treenasi kovasti, sillä tulihan hyvän rikollisen osata valehdella kunnolla.
"Hmm... Minä en koskaan ole toivonut kenellekään mitään pahaa."

 

"Jaiihh!"

 

Se Noorasta. Mitäs tämä on? Sängyt pedattu...

 

...vessaa siistitään...

 

...harjoitellaan hienoa puhetta? Se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa...

 

Nimittäin tätä. Lapsien koulun ruma seinään juossut reksi tuli kyläilemään.

 

Kikka valmisti kirjolohta ja rupesikin joraamaan onnistumisen kunniaksi. Yritä nyt edes näyttää sivistyneeltä, Kikka!

 

Heidi piti huolen rehtorin hauskuuttamisesta ja kertoi, miten he olivat tilanneet hienoimmat kalat ja mausteet Hongkongista asti ja maksoi mitä maksoi, olivat valmistaneet mahdollisimman maukkaan aterian.

 

Toivon mukaan rehtori ei huomannut muita Heinilehtoja, joilla on erikoisia ilta-aktiviteetteja, jotka olisivat luultavasti säikäyttäneet miesparan matkoihinsa.
Ja niin rehtori Kinnunen lähtikin 3 tuntia ennen vierailuajan päättymistä. Ehkä hän tosiaan haistoi jotain epämääräistä.

 

Mutta seuraavana aamuna lapset lähtivät uuteen kouluun. Jehei! Henrikin mielestä puku haisi koipalloilta, mutta eipä siinä muu auttanut, kun kiivetä bussiin.

 

Noora tuli töistä aina väsyneempänä, mutta toisaalta hän yleni ja yleni jatkuvasti ja tyttö onkin enää yhden ylennyksen päässä uransa huipusta. Go Noora! Tässä näette myös hänen tyylinsä, joka saattoi kummastuttaa teitä sukupuussa ennen tätä osaa.

 

Mutta mitäs täällä tapahtuu? Linnean on aika kasvaa teiniyden ja finnien maailmaan! Tyttö oli viimein thirTEEN.

 

Ja näin siinä kävi. Linnea sai viimein äidiltään luvan käyttää meikkiä (heh, 13-vuotiaana :D) ja samalla tyttö kampasi hiuksensa hieman toisella tavalla. Tavoitteekseen tyttö sai mammonan ja elämänhaaveekseen tulla Tähtirosvoksi! Tämä tarkoittaa, että Linnean täytyy etsiä töitä seikkailu-uran parista.

 

Kääk, Miro sai hieman vanhuusajan kiloja, kuten kunnon lakimies konsanaan. Kikkaa aviomiehensä ulkonäkö ei miellyttänyt, joten Miro sai vatsansa ansiosta nukkua sohvalla.

 

Valitettavasti vaari oli myös pelottavalla tavalla höpertynyt. Tarkoittaako tämä, että loppu pian lähellä? Parempi ottaa harava esiin, Miro! Sitä ei koskaan tiedä, kuka voi hiippailla takaa ja sylkeä mehulasiin...

 

Eräänä päivänä vanhukset huomasivat harmaantuneensa. Kikka uudisti pelästyneenä kampauksensa näyttääkseen nuoremmalta, mutta Miron reaktio oli lähinnä "hei, kattokaa! Mul on harmaita nenäkarvoja!"

 

Linneaa eivät kiinnostaneet nenäkarvat, vaan tyttö mieluummin purki energiaansa stipendien keräämiseen. Tytön mielilajiksi tulikin sitten urheilu ja kuntoa kasvatettiin Kikan vanhalla nyrkkeilysäkillä, joka nähtävästi siirtyy aina äidiltä tyttärelle.

 

Muistatteko vielä vihreän marsumiehen, Lennien? Mitähän mahtaa mies tehdä Heinilehtojen oven takana? Parempi pysyä sisällä, lapset, sitä ei koskaan tiedä, millaisia miehiä nämä marsut ovat.

 

Noora, joka oli ruvennut hieman yksinäiseksi, juoksi ulos ja meni tervehtimään vanhaa tuttuaan, joka muuttui välittömästi normaalin väriseksi.
"Hei kulta! Unohdit soittaa. Montakos vuotta siitä nyt on? 14? Noo, eihän se niin pitkä aika ole, jaksan odottaa vielä toisetkin, jos vaadit!"
"Ahem..."

 

Linnea sattui kuitenkin kävelemään ovesta sisään kriittisellä hetkellä, eikä tyttö pitänyt näkemästään.
"Turha yrittää, mutsi! Mä TIEDÄN, että te ette väritä värityskirjoja siellä! Ei mee enää läpi!" tyttö kiljui.

 

Linnea-tyttönen oli raivoissaan äidilleen ja varsinkin marsumiehelle ja hänen suhteensa äitiinsä tippuivat -100:an.

 

Pieni Henrik-parkakin tajusi jo jotain. 11-vuotias ei ole ihan tyhmä. Henrik oli hyvin herkkä poika, eikä jaksanut miehisesti olla itkemättä kun itketti.

 

Lennielle tuli paha mieli ja hän meni haravoimaan pihaa. Joskus miehen täytyy päästää sisäinen marsu valloilleen. Tarkoituksena ei ollut loukata ketään.

 

Henrik teki melkein heti sovinnon äitinsä kanssa, eihän pieni poika voi mitenkään vihoitella äidilleen noin pitkään. Lisäksi Noora lupasi tuplata viikkorahan, joka saattoi edesauttaa asiaa.

 

Linnean kohdalla se ei tosin ollutkaan niin helppoa. Tyttöä ei nimittäin lahjottu pelkällä viikkorahan korotuksella. Hän kun oli menettänyt uskonsa roolimalliinsa. Lopulta kuitenkin annettiin anteeksi.

 

Mutta Linnea olisi tuskin antanut niin helposti anteeksi, jos olisi tiennyt, että marsumies piileskeli talossa vieläkin.

 

Vanhukset osoittivat luovat lahjansa maalaamalla Kikan. Miro oli tyytyväinen lopputulokseen ja hänen mielestään se muistutti vaimoaan vieläpä enemmän, kuin Kikan itse tekemä rumilus.

 

Kikkapa tulikin sitten töistä kotiin 40 000 simoleonin kanssa pidettyään koskettavan puheen jossain päin maailmaa. Yhteensä supermummo on tienannut nyt 100 000 simoleonia. Ah, en vain raaski laittaa tätä rahakonetta eläkkeelle. :'D

 

Samana iltana Miron viattomasti haravoidessa pihalla, saapui viikatemies hiipien hänen taaksensa. Viikatemiehellä oli mukana myös riettaat hulatyttönsä, jotka saapuivat tyylillä.

 

"Minäkö? Ei, tässä täytyy olla jokin erehdys! Olen vain 30! Vannon!"

 

"Aaaah! Nythän mä tajusin! Tää on semmonen piilokamera-juttu!"

 

"Saanks mä lähettää terkkui?"

 

"Wow! Mä siis oikeesti pääsen telk-ka-riin... "

 

Noora juoksi halaamaan äitiään, joka oli niin järkyttynyt, ettei pysynyt ilman tukea pystyssä.

 

Sitten he molemmat murtuivat ja surivat Miron poismenoa.

 

Tontille rakennettiin hautausmaa, jonka ensimmäiseksi nukkujaksi pääsi Miro.

 

Haikeaksi vetää.

 

Linnea ja Henrik, jotka olivat olleet vaarille erityisen läheisiä, itkivät lakkaamatta.

 

Niin teki myös Kikka, jota eivät piristäneet enää edes juustoleivät.

 

Linnea ryhtyi töihin kasvimaalla unohtaakseen surunsa.

 

Ja kylvettyään 27 tomaattipuskaa tyttö huokaisi ja ajatteli Miroa.

 

Ja sitten tapahtuikin jotakin kummallista. Kaksi outoa miestä hiippaili Heinilehtojen pihatietä pahat mielessä.

 

He vetäisivät povitaskusta säkit ja nauroivat pahaenteisesti. Hohohohohoo!

 

Toisen säkistä pöllähti poreamme, mutta toisella olikin lastina patsas.

 

Amme sai lähteä, mutta jostain pelottavasta ja tuntemattomasta syystä patsas jätettiin pihaan. Woah...

 

Läksyjä tehdessään Linnea ajatteli, että Miro olisi ollut ylpeä, jos olisi nähnyt noin tyyriin patsaan komeilemassa heidän ovensa vieressä. Olihan vaari mammonasimi, kuten Linneakin.

 

Noora yritti löytää lohdutuksen sanoja Kikalle, joka kulki ympäriinsä tajuamatta mitään ja ehdotti lemmikkiapinan hankkimista.
"Olisihan se veikeää. Kutsuisin sitä Muskotiksi."

 

Linnean tomaatit kaipasivat usein mitä kipeimmin hoitoa, mutta tyttö oli lukinnut kasvimaan oven jottei kukaan muu päässyt sinne koskemaan hänen rakkaisiin tomaatteihinsa.

 

Kikka raivostui lehtikasoille ja poltti ne kaikki vähätvälittäen siileistä, jotka niissä saattoivat asustella. Välinpitämättömyydellään Kikka sai Heidin itkemään siilien puolesta.

 

Pian koitti kuitenkin päivä, jona kaksosten oli aika kasvaa. Heidin mielestä Henrikillä oli hienompi kakku, joten tyttö oli hieman hapan, mutta silti innoissaan päästessään viimein yläasteelle.

 

Kaikki olivat innoissaan ja juhlatuulella. kasvua oli myös jostain syystä todistamassa Linnean ystävä Liisi Naski, joka näyttää vähän olevan väärässä paikassa.

 

Niin kävi, että he kasvoivat ja Heidin hiukset muuttuivat ruskeiksi, vaikka tyttö onkin mustahiuksinen. Lisäksi vanha kunnon Kyllikki-täti oli lähettänyt kaksosille lahjaksi vaatteet, jotka heidän täytyi paremman puutteessa pukea päälleen lapsuusvaatteiden mennessä pieneksi.

 

Haha! En voinut vastustaa kiusausta, vaikka tiedän, että on nyt hirveä punk-villitys ja kaikilla on tuollaiset hiukset (etenkin ne siniset). Mutta Heidistä tuli tällainen ilmestys.

 

Henrikistä tuli normaalimpi. Poika ei muuttunut juuri ollenkaan.

 

Pian saapui talvi ihan kunnolla ja herra P. Pingviini, jonka saatatte muistaa osasta 4, tuli taas vierailulle.

 

(Anteeksi hieman huono kuva, kun yhteisötontti bugitti)

Kikka päättikin sitten viettää illan baarissa Niklaksen kanssa ja kaikki huipentui karaokeen. Ei ole muuten niin kamalaa kuunneltavaa, kun on luovuus täynnä näillä hanipuppeleilla.

Ja tähän jää tämä osa. Kommentoikaa, tai en vastaa mistään.