Syitä tähän on monia ja henkilökohtaiset asiani jyräävät ylitseni ja näin karkeasti sanottuna suurin osa elämästäni on tällä hetkellä aivan päin helvettiä.

Siispä nähkäämme määrittelemättömän ajan kuluttua. (:

Älkää enää päästäkö mua selittämään...

Tervehtikää Emma Heinilehtoa, joka on rakentanut itselleen hienon *krhm* asunnon Miron ja Kikan perintörahoilla. Ja perheen esikoinen on totta vie elänyt terveellisesti, kun katsomme Nooraa, joka on jo vanha mummeli.

"HETKINEN! Asun yksin -> voin tehdä mitä haluan! Aion... LEIPOA KEKSEJÄ!!!"
Nerokasta! Brilliant! Miten ovelaa...

"Nämä ovat taatusti hallituksen lähettämiä vakoojia. Säälittävää, näin heidän valepukujensa läpi heti kättelyssä. Vai muka tervehtimään tulleita naapureita... Pyh. Kuulkaas, naapurit! Minun keksireseptiäni ette kyllä nappaa!"

Mysteerinen puhelu, josta en kerro enempää neljään kuvaan.

Ja Lennie (jonka saatattekin tuntea edellisistä osista), miksi, oi miksi yrität aina tunkea mukaan? Katsokaa nyt sitä hiippailemassa muka salakavalasti...

Emma ei koko heppua tuntenut, joten hän vain lähti viattomasti töihin pelisuunnittelijan pestiä tavoittelemaan. Kimppakyydin perusteella asiassa ei oltu vielä ehditty oikein edistyä.

Työssä on myös huonot puolensa, kuten nämä lähentelevät ja ällöttävät työkaverit. Tämän kaverin flirttailuyritykset jäivätkin alkutekijöihinsä, sillä Emma oli selvästikin hyvin siveellinen nainen.

Muistatteko vielä sen mystisen puhelun? Toivoin jo vähän, että ette, koska tajusin vasta nyt, että Emma adoptoi Maken ja normitarinassa Make on vasta pentu. :'D Elikkä vähän paljastuksia seuraavasta osasta: Make ei kuole tulipaloon, hukkumiseen, säikähdykseen, salamaan, puukotukseen, silpomiseen tai vasaran iskuun, vaan kasvaa ihan normaalisti täysikasvuiseksi koiraksi, eikä jää legacytaloon.

Talo. Pieni, ruma, halpa, ahdas, mutta pippurinen.

Puhelin ei ainakaan päässyt kuvaan. Jostain syystä uhohdan aina laittaa sen.

"Pikkusiskoooooo, kuis pörrää?"
"Miten ihmeessä olet säilynyt noin nuorekkaana?"
"Noo, tiedäthän... Syöny porkkanaa ja sillee."

Emma ansaitsi rahaa monin tavoin. Mm. myymällä näitä upeita mestariteoksiaan, joista irtosi muutama simoleoni.

Mukavinta aamuissa oli kävellä puolalastomana ulos haistelemaan ihanan raikasta aamua. Huomatkaa vähän liiankin tyytyväinen ilme.

Jostain syystä tämä Armas Kotala oli hyvin suuttunut Emmalle. Tai sitten hän on vannoutunut wowittaja, jonka kone poksahti vieden palan seinää mukanaan ja nyt hän vannoo kostoa jokaiselle, joka omistaa tietokoneen. (Kaikella kunnioituksella kaikille teille ihanille wowittajille)

IIKS! *hyppää lammikkoon piiloon*

"Iaaaaaaah, en ehtiny syödä mun voikkariiii!"

"AIIII, mun pebaan sattu."

Ja arvatkaas, kuka sai potkut töistä? Arvatkaa! No, ei ainakaan Emma. Hän nimittäin yleni juuri pelisuunnittelijaksi, mikä sattumoisin oli hänen elämäntoiveensa. Eivätkä aikaisemmin tulleesta urakysymyksestä voitetut 65 tonnia ainakaan minua harmittaneet.

Ja vielä samana iltana ensimmäinen menestysromaani! Bileetbileetbileetbileet!

Ja kaikessa hiljaisuudessa Make oli ehtinyt vanheta.

Unohdinko kertoa, että Emma on perustanut kukkakaupan? Niklaksen vaimo, Nelli joutui Emman uhriksi ja osti häneltä kukkia hirveät määrät, vaikka hänen perheensä oli jo valmiiksi aika köyhä.

Kauppa toi mukanaan kaiken laisia hiippareita, huomatkaa Armas Kotala, joka oli kaatamassa roskista about 8 kuvaa sitten.

Emma oli työstänyt kukkiaan niin kauan, että oli ehtinyt ihan harmaantua ja pukea päälleen tuollaisen kummallisen maton. Samalla rupesivat myös leijonankidat valmistumaan.

Ja taas siskokset tapasivat, mutta tällä kertaa järkevän näköisinä.

"Leijonankitoja? Minulle?"
Ja minulla ei ainakaan ollut mitään taka-ajatuksia...

Ja sitten tyypillisesti mummut alkoivat juoruilla...

wtf? Heidistä?

Ja taas Heinilehtomaista häröilyä. Kuva kertoo kaiken.

"Kyllä. Kiitos. Kymmeneltä sopii hyvin. Kiitos, hei."

Ja kymmeneltä seuraavana päivänä sossun autosta hyppäsi tämä Karola-tyttönen.

Emma halusi nähtävästi sittenkin lapsen, mutta mummelilla oli ollut menopaussi jo aikaa sitten, joten adoptoiminen näytti olevan vaihtoehto.

Emma tapasi Heidin kaupungilla. Heidi kertoi, että Linnea oli mennyt kihloihin. Tietäisipä tyttönen, että verenimijä-mummut puhuvat hänestä hänen selkänsä takana.

Karola olikin intona musiikkiin ja sen kuin soitti ja soitti, kuten miljoona muutakin Heinilehtoa...

Ja taas ihan huomaamatta Make oli kupsahtanut.

Hauvalle rakennettiin tällainen pieni aitaus.

... ja hänet korvattiin heti pienellä kissanpennulla, joka nimettiin Frankensteiniksi.

Öisin ilmestyi Maken haamu kaivelemaan haamukuoppia. Eläinkummitukset ovat paljon kivempia, kuin ihmiset.

Herra kyllä näyttää aika koomiselta, kun hiihtelee ympäri tonttia.

"Pädäppädäppädää pädäppädäppädää PÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄDÄPÄÄÄ!" rummutti Emma kasvavalle Karolalle tahtia.

Ja sitten mummu meni myymään toisen menestysromaanin.

Ja oli myös Frankensteinin aika kasvaa.

Nyt kun Karola oli tarpeeksi vanha, hän autteli kukkakaupassa kunhan pääsi koulusta.

Siirtykäämme NIKLAKSEN perheen pariin. Tällä olen jo pelannut, mutta en ole ottanut kuvia, joten tutustutampa teidät perheeseen.

Tässä kuvassa ovat Niklas, hänen tyttärensä Elina ja tuo haiseva tuttipullo, joka vain pistäytyi Heinilehdoille pikavisiitille. Niklas on suosiosim, jonka elämäntoive on tulla rock-legendaksi ja hänen mieliharrastuksensa on musiikki (kuten jokaisella 2. sukupolven kakaralla). Elina on vain pieni pallero, jokka on kasvutavoite, eikä elämäntoivetta. Hän on myöskin musiikki-ihmisiä. Herra haiseva tuttipullo tosin on kiinnostunut enemmänkin kirjallisuudesta ja hänen elämänhaaveensa on tulla rallikuskiksi. Valitettavasti pullo päätyi kuitenkin roskikseen.

Ja tässä näette Ella Heinilehdon. ...hetkinen! Eihän tämä ole Ella!

Aahaa, täällä hän onkin, läksyjä tekemässä. Hän on urheilu-ihmisiä.

Ja täältä löytyvät Eemeli ja Enni, kumpikin tyhjäpäisiä taaperoita.

Ja täällä on Niklaksen hurmaava vaimo, Nelli, hurmaavassa pyjamassa. Nellin tavoite taisi olla mammona ja elämäntoive talous-uran huippu, mikä se nyt sitten olikaan.

Seuraavana päivänä koulu oli suljettu lumen vuoksi ja Ella ryntäsi ulos.
"Jotta koulubussi pelästyy ja ei tule huomennakaan", tyttö kommentoi lumiukonrakennushankettaan.

Myöhemmin palasimme ja kauhuksemme arvelimme tytön olleen tosissaan. Kyllä tuo pingviini ainakin pelästyi.

EEEIII! Se on siis totta! Niklaksen täytyi palkata lastenhoitaja! Onneksi tämä ei ole se sama K.K, joka hoiti Niklasta pienenä. Kimppakyydin kuljettaja Kullervo Kovero katsahti lastenhoitajaa nimeltä Leila Ahtamo ja tunsi kylmät väreet. Kuka nyt ei pelkäisi lastenhoitajaa?

"Vain yhdeksi tunniksi, vain yhdeksi tunniksi, vain yhdeksi..." vakuutteli Niklas itseään astuessaan kimppakyytiin, sillä Nelli tulisi töistä tunnin päästä.

Mutta tunnissa ehtii...

"Hee-ei."

Ella ja Elina eivät piitanneet lastenhoitajasta, ei ollut riemulla rajaa, kun elettiin vielä sitä päivää, kun koulu suljettiin. Ja juuri kun tytöt olivat lumisotasilla, sulivat lumet. Murr.

Lastenhoitaja ei ollut kovin kyvykäs, kuten ei ollut tämä random-häiskäkään, joka oli jumiutunut lastenhuoneeseen.

Pelastaja saapuu...

Sieltä hän tulee...

Ja laitettuaan lapset nukkumaan, hän meni potkimaan palloa takapihalle. Nellin pieni salaisuus.

Ella: ":O"

"Joo totaa... ömm.. testasin vaan, että tämä on turvallinen..."

Ja sitten he alkoivat pelata. Ja molemmat olivat aika surkeita.

Ja itserakkaana ihmisenä maalaili Niklas itsestään kuvia. Harmittaa, kun muut toisen sukupolven edustajat perivät siniset silmät Kikalta, mutta juuri perijäksi valittu Noora peri isänsä ruskeat.

"Kymppi. Minun lapseni. Kympin oppilas! Aaah, olen maailman onnellisin äiti."

Ja sitten alkoivatkin taaperot kasvaa.

Tässä Enni, joka näyttää Elinalta.

Ja tässä Eemeli, joka näyttää Ellalta. Uijuijui, katsokaa nyt, miten söpö!

"YÄÄÄ-ÄÄÄHHH!!! Enkx mä muka oo söpö???"

Kun lapset nukkuvat...

AIKUISTEN AIKA!

Ja sitten Niklas piti kakaroilleen oppitunnin oikeaoppisesta kalastamisesta.
"Ja sitten kun nykii, muistakaa, että se on luultavasti huijausta ja jatkakaa odottamista."

Vanhempien kaksosten aika kasvaa...

Ja sitten taas tyypillistä Heinilehto-säätämistä.

Ellasta tuli kauniskauniskauniskaunis. Minun mielestäni siis. ;) En muista hänen tavoitettaan. Saattoi olla suosio.

Ja tässä romantiikka-Elinamme.

Ella alkoi heti autella pikkuveljeään läksyissä, kun...

...Elina tapitti telkkaria.

"Jee! Läksyt tulivat valmiiksi! Tittitidididitittittiidii tittitidididitittittiidii tittitittitittitittidii!"

Toisaalla Nelli heräsi ja täräytti itsensä läpi ovesta. "Mitääh? Olenko lihonut?!"

"Kauhee herutustoppi..."
"Kattoisit omia kuteitas..."

"Eiii, antakaa mun ees nukkuu rauhassa!"

"Kultaseni, olet tainnut lihoa..."
Normia vessakeskustelua.

"IIIK! Mähän just näin sen alasti!"

"Kauhee herutustoppi..."

Ja tässä on kohteemme, Liisi Naski, joka on jotenkin onnistunut pääsemään uima-altaan saarelle.

Kohde itkee pahaa oloaan.

Huomaamme, että kohde yrittää jotakin.

Hän valittaa nälkää.

Katsotaan, mitä tapahtuu, jos laitamme herkullisen ruokalautasen saarelle.

Ensin kohde vain kävelee välinpitämättömästi ympäriinsä.

Lopulta kohde ottaa lautasen.

Hän ei halua syödä sitä saarella, mutta ei keksi mitään keinoa päästä pois.

Lopulta hän syö ruoan.

Ja asettaa lautasen maahan.

Sitten hän vielä kehtaa valittaa!

Lautanen alkaa haista kohteen kävellessä päätöntä ympyrää.

Kohde purskahtaa taas itkuun.

Sitten kohde ilmaisee vihaa Nelliä kohtaan. Mielenkiintoista...

Lopulta kohde saa mahtavan idean mennä veteen.

Hyvä nyt on hymyillä, kun oli niin fiksu, että itkun ja valituksen jälkeen osasi lähteä saarelta.

Enni oli kasvanut teiniksi.

Samoin Eemeli.

Sitten lapset lähtivätkin yliopistolle ottaen Emman adoptiolapsen Karolan mukaansa.

Kaikki muut odottelivat talon putkahtamista järkevästi tien vieressä, mutta Ella lähti jotain häröilemään keskelle tonttia.

Tällainen koppero sieltä taivaasta tippui.

Ja varaa ei ollut mihinkään, joten ylhäältä se näytti tältä. Ja tiedän kyllä, että sängyt on sijoitettu tyhmästi, mutta yksi parisängyistä muuttui myöhemmin tavalliseksi kapeaksi sängyksi.

Ja tämä se on kierrätystä - käytetyt astiat jätesäkkiin ja roskikseen!

Kaikki nukkuivat sulassa sovussa...

...paitsi Enni joka ei suostunut nukkumaan Karolan vieressä.

"Mä haluun uuden pyjaman!" Paha katse, paha katse, PAHA KATSE! Valitettavasti opiskelijoilla ei ollut varaa uusiin vaatteisiin.

"Hei, mä sain kalan. Tänäiltana syödään ihan oikeaa ruokaa!"

Ja taas nukuttiin sulassa sovussa...

...paitsi Enni, joka ei suostunut nukkumaan Elinan vieressä.

Elina...

Hauta...

Kikka? WTF?! Elina + hauta + kuollut isoäiti, Kikka = joku hyvä juoru?

Näihin tunnelmiin jätämme mukulat yliopistolle ja siirrymmekin sitten seuraavaksi legacytalon väen kimppuun. Saatamme vielä kuulla näistä.

Ja extra olikin sitten toodella pitkä. Melkein 120 kuvaa. Pysyittekö mukana loppuun asti?

"Sitten vaan ihan rauhassa ja annat tädin hoitaa."
Noora on päättänyt vähän stailata tätä ohi kulkenutta viatonta miekkosta.

...kehnoin tuloksin. Mutta oma vikansa, kun pitää yllään huonoa onnea tuottavia ruutupöksyjä.

Noora hoiti kuitenkin homman kotiin ja poimi miekkosen puhelinnumeron vain huomatakseen, että mies ei omista puhelinta... murr...

Se ei kuitenkaan Nooraamme pysäyttänyt.
"Virveli, basso, virveli, basso, virveli, basso... HOHOHOHOOHOO, minä osaan!"

"Heidi..."
"Niin...?"
"Musta tuntuu, et oon jumis..."
"Mustki vähä tuntuu samalta..."
"Öö, miten me päästään pois?"
"..."

"Moi vaan", sanoi Linnea kun taksiin hyppäsi ja kohti yliopistoa suuntasi.

Ja vielä samana iltana Linnean tilalle hankittiin Iines-niminen karvaturri. Aika nopeasti korvattiin...

Tässä oli arvatenkin jotain taka-ajatuksia...
Kappas vaan, Iines sekä Tarmo, pihkaantuu näyttää ihan sille, tismalleen yhteenhän ne soppii, pannaan ne pussauskoppiin.

Ja niin tehtiin.

Iineksellä huomattiin olevan myös laulun lahja ja tyttö saikin kiitosta peitettyään tuon kamalan paukkeen upealla satakielen laulullaan.

Sillä välin Linnea oli ehtinyt kampukselle kakkossukupolven vanhalle kämpälle.

...ja tuhottuaan sen hän rakensi tilalle uuden.

Ja näin aloitti Linnea lyhyen yliopistotaipaleensa.

Ensiksi sai Linnea huomata, että täällä ei saanut edes hetken rauhaa.
Lisäksi tuo laama-pukuinen otus hieman arvelutti häntä...

Ja kohta se ryhtyikin nuottasille lehmä-pukuisen sekopään kanssa. Linnea pakeni sisätiloihin ja lukitsi oven siinä pelossa, että nuo hullut söisivät hänen vastaleivotut korvapuustinsa.

Valitettavasti maskotit jotenkin saivat varastettua pullat ikkunalaudalta ja Linnean täytyi syödä palanutta, mutta ravitsevaa valmisateriaa.

Kirjasto - paikka jossa opiskelijat rauhoittuvat lukemaan ja opiskelemaan kirjoittaen lopputöitänsä. Rauhaisa ja lämmin tunnelma suorastaan houkuttaa kirjojen pariin...
- Tai sitten ei. Linneaa eivät opiskelut kiinnostaneet, joten hän tyytyi pelaamaan Simsiä.

"Joo, äiti. Pitäisin kyllä niitä kutomiasi villasukkia, jos ei olisi keskikesä."

Linnea alkoi olla perin kyllästynyt opiskelijaelämään, asuihan hän yksin pienessä kämpässään.

Olin löytänyt tytölle kelvon miehen vain huomatakseni, että mies ei millään suostu ilmestymään neidin soitettavien listalle, eli tämä on kyllä suhteissa, mutta tälle ei voi soittaa. Tämän vuoksi väsyimme molemmat Linnean kanssa yliopistoon...

Linnea tunsi rauhoittuvansa joogasta, joogatessaan saattoi unohtaa kaiken muun.

Epäonni kolkutti kuitenkin jo olkapäätä, kun Linnea kaiken lisäksi sairastui.

Oli siis aika kaivaa taskusta rouva Rämekorva ja loitsia tämä Venla jäämään taloon.

Niin Venla muutti talovahdiksi ja Linnea saattoi haistattaa multaiset sukat kampukselle.

Linnea kasvoi ja vanha kunnon Kyllikki-täti, jonka saatatte muistaa aiemmista osista, kiikutti tytölle sopivan kokoiset vaatteet. Rakkaan Kyllikki-tädin mieliksi Linnea puki ne päälleen, vaikka näyttikin aivan teletapilta.

Linnea hyppäsi taksiin ja lähti kotia kohti.

Kotona Heidi oli isosiskoa vastassa.
"Yyh... Sinähän haiset aivan Kyllikki-tädiltä. Mene vaihtamaan vaatteet", komensi sisko.

Linnea ei toki halunnut haista vanhalta naiselta ja vaihtoi siksi hajuttomammat vaatteet. Tyttö myös leikkasi hiuksensa.

Ja niin siskokset pääsivät taas joogaamaan yhdessä. Loppu hyvin kaikki hyvin.

...tosin tätä osaa saatte kestää vielä 35 kuvan verran! Muhahaa!
Noora oli saanut tuollaisen seinäläpyskän kirjoiteltuaan blogia radiomiehestä.

Seuraavana päivänä Heinilehdoille palkattiin puutarhuri, Satu Lahtiala, joka ei ollut sieltä kauneimmasta päästä, muttei rumimmastakaan. Osaamaton nainen jokatapauksessa oli, se on varmaa. Mitään ei saanut koko päivänä aikaiseksi...

Iines on saanut neljä potraa pentua! Kuva siitä tosin hävisi... Mutta tältä näyttää pihamaa nykyisin ja pennut nimettiin nimillä Velmu, Helmi, Make ja Tuhti. Kolme urosta ja yksi naaras.

Noora jäi taas kiinni radiomiehestä haaveilusta ja nainen alkoi oudosti hehkua...

"Hehhehhee, kyllä minä vielä sen radiomiehen nappaan", vannoi Noora naukattuaan jotakin vaaleanpunaista.

Sitten mummeli kalasti koko yön saamatta mitään onkeensa. Yrittiköhän höpertynyt vanhus napata radiomiehen...?

"Kiltti tyttö... Sinä saat synnyttää minulle onneni avaimen... Shh, anna kun täti pesee..."
Se sekosi lopullisesti...

Ja Kikan hauta on kadonnut! Oikeasti, en löydä sitä mistään... No, ehkä se kävelee jossain vaiheessa kadulla vastaan ja saamme sen napattua.

Linnea lähti miestenhakuun ja esittelikin kaikille mahtavia räppäystaitojaan.

Miestarjonta oli kyllä melkoisen huono...

Linnea yritti silti tehdä vaikutuksen uroksiin, jotka eivät jostain syystä kiinnittäneet tyttöön mitään huomiota.

Toisaalta löytyi kyllä seuraa. Tuolla on tämän osan alusta tuttu mies ja mielenkiintoisempi tapaus on tuo oranssipaitainen Nuutti Tuittunen.

Pennuissa oli kova työ, mutta työhän aina lopulta palkitaan, eikö?

Kaksosten oli aika vanheta aikuisuuden maailmaan. Tässä Heidi.

Ja tässä Henrik. Henrik otti repun ja lähti vaeltamaan kohti onneaan, Heidi jäi asumaan Heinilehdoille.

Linnea oli iloinen pikkusisarustensa puolesta, vaikka tämä saikin hänet tuntemaan itsensä vanhukseksi.

Heidi kuitenkin meni nyyhkyttämään kurjaa kohtaloaan, sillä hänen hiuksensa olivat samaa mallia Kyllikki-tädin kanssa.

Tyttö otti kuitenkin überkalliit hiustenpidennykset ja meikkasi vähän aikuismaisemmin. Eikö teistäkin tytössä ole joitain aasialaisia piirteitä?

Tullessaan töistä Noora meni onnittelemaan kuopustansa tuossa naurettavassa asussa.

Linnea järkyttyi tajutessaan, että hänen kuuluisi jatkaa sukua, mutta hänellä ei ollut miestä, ei työtä ja ikääkin alkoi olla jo hitusen liikaa.

Niin Linnea palasi teiniaikojensa seikkailu-uralle, jonka huippu oli myös hänen elämäntoiveensa.

Samoin teki Heidi, paitsi että hänen unelma-ammattinsa on isoisänsä lailla laki.

Linnea kutsui Nuutin kylään parantaakseen heidän suhdettaan. Ja muhahaa, ette vieläkään saa nähdä miehen kasvoja.

Ei siinä mitään, oli toki Noorallakin omat pusuttelukumppanit.

Linnea joutui keskeyttämään mukavat treffit Nuutin kanssa lähteäkseen töihin. Hän oli niin ajatuksissaan, että räsäytti jalkansa portin läpi. Niinpä hän myöhästyi töistä jäätyään kiinni pihaporttiin.

Ja Heidistä tuli lakiasiainsihteeri! Whee! Päästiinpä heti alkuunsa eroon tuosta asusta.

Nuutti päätti poistua tontilta Make sylissään. Aina simit yrittävät varastella toisten pikkuisia pentuja.

Hetken kuluttua ilmestyi Make kuitenkin tien toiselle puolelle töpöttelemään. Töp töp töp töp töp töp töp.

Sitten Nuutti toi ruusun Heinilehtojen Mersulle. Tai sitten se oli Linnealle, mutta Mersua näytti Nuutti ihmettelevän.

Linneasta tuli kansainvälinen seikkailija. Aika nopeasti, mutta ehkä neiti on vain luonnonlahjakkuus.

Tästä se lähtee...

...tähän se johtaa...

...ja tähän se päättyy. Nuutti muutti Heinilehdoille.

Henrik oli ollut niin kauan poissa, että pojan huoneen olivat valloittaneet nämä hellyyttävät pienet vintiöt.

Ja sitten oltiinkin jo kihlautumassa.

Suostuuko Linnea?
Minkä näköisiä koirista tulee kasvaessaan?
Kuka koirista jää taloon?
Se selviää vasta ensi osassa...

Ja näin jatkamme elämää tahoillamme, ciao!

Aaww, katsokaa. Siinähän on pieni koiranpentu.

Mitä? Minne sinä menet? EIIII!

World is so cruel. T.T

Heinilehdot ovat täällä taas. Tämä alkuhömpötys ei varsinaisesti liity tarinaan, mutta ajattelin, että sillä on hyvä aloittaa uusi osa. :D
Tässä on ollut aika pitkä väli tämän ja edellisen osan välillä, mutta pistän kaiken koulun piikkiin.

Kuten näette, Heinilehdot saivat pikkuisen kaverin - Tarmon.

Miro oli ryhtynyt kummittelemaan oikein olan takaa...

Ja varsinkin hänen rakkaat lapsenlapsensa saivat kärsiä miekkosen ilkeilystä.

Mutta arvatkaapas kuka yleni juuri rikollisneroksi? Arvatkaa!
...
Yrittäkää nyt edes...
...
Ei, vaan Noora! Ette te lahopäät mitään tajua!

Henrik rakasti Tarmoa, olihan hän sen perheeseen hankkinut ja tämä oli ensiaskel kohti elämäntavoitetta: "Kasvata 20 kissan-/koiranpentua".

Minua rupesi hieman mietityttämään, että jos Noora kerran on rikollisnero, niin miksi ihmeessä hän matkustaa suurella limusiinilla ja pukeutuu vaatteisiin, jotka sanovat "Hei, olen rikollisnero. Poliisit eivät ole saaneet minua kiinni. Ne tyhmät kokkarekorvat..."?

Tytöt lähtivät shoppailemaan.

Ja rahaa taisikin sitten mennä päälle 15 000. Tästä äityli kyllä ilahtuu, eikös juu?

"Oho... Taisin olla vähän huolimaton... No... Taidan laittaa itselleni pari juustoleipää..."
Syksymasennus on tavallista.

Tästä kuvasta eteenpäin simeillä on uudet korvaavat silmät. Kikka toimii viehättävänä mallinamme.

Linnea ei pitänyt uusista silmistä.
"Ei!" tyttö kirkui "Tämä ylittää realismin rajat monella valovuodella!"
Sinun mielipidettäsi ei kysytty, Linnea.

Henrik hankki töitä tiedeuralta. Tosin kimppakyyti oli ehkä vähän nuhjuinen...

Myös Linnea löysi töitä alalta seikkailu, olihan sen huippu hänen elämänhaaveensakin.

Samaan aikaan jostain syystä Noora ja Kikka kävivät keskustelua kasvihuoneessa.
"Minä kuolen-"
"Et sinä mihinkään kuole! Et ole niin vanha kuin minä!"
"-halusta kertoa sinulle, että olet unohtanut synttärini."
"Ups."

Ja sitten Noora kasvoi.

"Kiitos, äiti. Kasvatit minusta rikollisneron, jota harva mies on voinut vastustaa."
"Huokaus, olen epäonnistunut kasvattajana."

Tällaisen mummelin saimme Noorasta.

"Niin just, Emma. Ei kukaan enää huoli mua, ku oon tällanen roikkutissi!"

Linnea päätti hakea stipendejä, vaikka ei ollutkaan varma menostaan yliopistoon. Hän sai kuitenkin stipendit koulumenestyksestä, kunnosta, karismasta ja teiniuran huipulla olemisesta.

Noora iski kyntensä vanhaan kokkiin nyt kun itsekin on harmaahapsi.

Ja illasta emme informoikaan sen enempää. Nooralla on taito tallella.

Aah. Kaunis maanantaitalvipäivä ja Heidi on menossa töihin. Opetus on tytön ura.

Ja hän sai potkut. (Onnitelkaa minua, sillä vastaan aina urakysymyksiin hienosti)

Noora oli huomannut nyt vanhoilla päivillään kiinnostuneensa Internet-nimisestä härpäkkeestä, jossa pystyi lukemaan Sims-aiheisia tarinoita.

Löydettyään joidenkin Heinilehtojen suvun tarinan Noora vietti monta tuntia sen linkkilistan parissa.

Tarmo oli salaa ruvennut kasvamaan keittiössä. Siitä kasvoikin iso koira.

Hih, ihanan kirjava. Ja koirulin korvat nousivat pystyyn.

Nyt kun Tarmolla oli uusi purukalusto, se päättikin mennä kostamaan kurjan lapsuutensa patsaalle, jonka kanssa ei koskaan ole oikein tullut toimeen.

Elämme edelleen maanantaipäivää ja viikatemies lipuu keittiön halki Kikan luokse.

Mukana olivat myös hulatytöt, sillä Kikka oli viettänyt viimeiset päivänsä juustoleipiä mussuttaen ja oli siksi erityisen onnellinen astuessaan toiselle puolelle ja muuttaessaan 100 metriä luoteeseen Miron vierelle.

Kikka jätti Nooralle kymppitonnin ja lapsenlapsille neljänneskymppitonnin mieheen. Silti Noora oli surullinen. Olikohan hän toivonut enemmän rahaa, kun äitinsä oli Elävä legendakin?

Sitten Linnea tuli töistä, muttei itkenyt mumminsa, vaan alennuksensa takia. (Urakysymys)

Ja tilanne oli sama kuin Miron kuoleman jälkeen: Henrik ei saa tehtyä mitään, vaan pillittää koko ajan. Tällä kertaa en kuormita koko osaa itqparq-kuvilla, vaan jatkamme eteenpäin.

"Monnia... monnia... äiti... sanoi kerran... että monni on kala! Yhyyyy!"
Kaikki muistutti Nooraa Kikasta ja niin hän nyyhkytti Tarmon -öh- nauraessa monnille.

Tomaatit olivat viimeinkin kypsiä. Ne poimittiin sitä mukaa, kun muuttuivat kirkkaanpunaisiksi, jotta saatiin hyvät rahat. Tomaatit istutettiin sinä päivänä kun Miro kuoli ja olivat kypsiä sinä päivänä, kun Kikka kuoli. Spoookyyyy.

Linnea pääsi limusiinikyydillä töihin, sillä rosmoäiti kyllä järkkäsi tyttöselleen kaiken mitä tämä halusi.

"Hehei! Kattokaa mua! En saanu taaskaa ylennystä!" Henrik tuuletti, vaikka tuulettamiseen ei ollut mitään syytä... No, antaa pojan iloita.

Unohdinko kertoa, että Tarmolle oltiin hankittu töitä? No, hän sai potkut. (Urakysymys)

Linnea on ensimmäinen simini, joka on saavuttanut puutarhanhoidon kultaisen ansiomerkin jo teini-iässä minun pelissäni.
"Hei, sähän oot aika hottis omppupuu. Haluisitsä niinku jonku tyttöomppupuun tähä vieree?"

Kevät tuli ja Tarmo laitettiin asumaan pihalle aitaukseen. (Tokassa kuvassa sitä ei vielä olla huijattu sinne)

Tässäpä tämä. Kertokaa taas, että mitä tykkäsitte.

Ei enempää sanottavaa tällä kertaa.

Heidin karismaattiset lahjat heräsivät, kun tyttö harjoitteli puheen pitämistä isoisänsä taputtaessa vieressä. Tämä saattaisi olla viimeinen tilaisuus kouluttaa sukuun uusi lakimies.

Samaan aikaan muualla Heidin älykäs veli Henrik viihdytti itseään hieman toisenlaisella tavalla. No, tapansa kullakin.

Muutkin osasivat nauttia urapalkinnoista, nimittäin Noora treenasi kovasti, sillä tulihan hyvän rikollisen osata valehdella kunnolla.
"Hmm... Minä en koskaan ole toivonut kenellekään mitään pahaa."

"Jaiihh!"

Se Noorasta. Mitäs tämä on? Sängyt pedattu...

...vessaa siistitään...

...harjoitellaan hienoa puhetta? Se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa...

Nimittäin tätä. Lapsien koulun ruma seinään juossut reksi tuli kyläilemään.

Kikka valmisti kirjolohta ja rupesikin joraamaan onnistumisen kunniaksi. Yritä nyt edes näyttää sivistyneeltä, Kikka!

Heidi piti huolen rehtorin hauskuuttamisesta ja kertoi, miten he olivat tilanneet hienoimmat kalat ja mausteet Hongkongista asti ja maksoi mitä maksoi, olivat valmistaneet mahdollisimman maukkaan aterian.

Toivon mukaan rehtori ei huomannut muita Heinilehtoja, joilla on erikoisia ilta-aktiviteetteja, jotka olisivat luultavasti säikäyttäneet miesparan matkoihinsa.
Ja niin rehtori Kinnunen lähtikin 3 tuntia ennen vierailuajan päättymistä. Ehkä hän tosiaan haistoi jotain epämääräistä.

Mutta seuraavana aamuna lapset lähtivät uuteen kouluun. Jehei! Henrikin mielestä puku haisi koipalloilta, mutta eipä siinä muu auttanut, kun kiivetä bussiin.

Noora tuli töistä aina väsyneempänä, mutta toisaalta hän yleni ja yleni jatkuvasti ja tyttö onkin enää yhden ylennyksen päässä uransa huipusta. Go Noora! Tässä näette myös hänen tyylinsä, joka saattoi kummastuttaa teitä sukupuussa ennen tätä osaa.

Mutta mitäs täällä tapahtuu? Linnean on aika kasvaa teiniyden ja finnien maailmaan! Tyttö oli viimein thirTEEN.

Ja näin siinä kävi. Linnea sai viimein äidiltään luvan käyttää meikkiä (heh, 13-vuotiaana :D) ja samalla tyttö kampasi hiuksensa hieman toisella tavalla. Tavoitteekseen tyttö sai mammonan ja elämänhaaveekseen tulla Tähtirosvoksi! Tämä tarkoittaa, että Linnean täytyy etsiä töitä seikkailu-uran parista.

Kääk, Miro sai hieman vanhuusajan kiloja, kuten kunnon lakimies konsanaan. Kikkaa aviomiehensä ulkonäkö ei miellyttänyt, joten Miro sai vatsansa ansiosta nukkua sohvalla.

Valitettavasti vaari oli myös pelottavalla tavalla höpertynyt. Tarkoittaako tämä, että loppu pian lähellä? Parempi ottaa harava esiin, Miro! Sitä ei koskaan tiedä, kuka voi hiippailla takaa ja sylkeä mehulasiin...

Eräänä päivänä vanhukset huomasivat harmaantuneensa. Kikka uudisti pelästyneenä kampauksensa näyttääkseen nuoremmalta, mutta Miron reaktio oli lähinnä "hei, kattokaa! Mul on harmaita nenäkarvoja!"

Linneaa eivät kiinnostaneet nenäkarvat, vaan tyttö mieluummin purki energiaansa stipendien keräämiseen. Tytön mielilajiksi tulikin sitten urheilu ja kuntoa kasvatettiin Kikan vanhalla nyrkkeilysäkillä, joka nähtävästi siirtyy aina äidiltä tyttärelle.

Muistatteko vielä vihreän marsumiehen, Lennien? Mitähän mahtaa mies tehdä Heinilehtojen oven takana? Parempi pysyä sisällä, lapset, sitä ei koskaan tiedä, millaisia miehiä nämä marsut ovat.

Noora, joka oli ruvennut hieman yksinäiseksi, juoksi ulos ja meni tervehtimään vanhaa tuttuaan, joka muuttui välittömästi normaalin väriseksi.
"Hei kulta! Unohdit soittaa. Montakos vuotta siitä nyt on? 14? Noo, eihän se niin pitkä aika ole, jaksan odottaa vielä toisetkin, jos vaadit!"
"Ahem..."

Linnea sattui kuitenkin kävelemään ovesta sisään kriittisellä hetkellä, eikä tyttö pitänyt näkemästään.
"Turha yrittää, mutsi! Mä TIEDÄN, että te ette väritä värityskirjoja siellä! Ei mee enää läpi!" tyttö kiljui.

Linnea-tyttönen oli raivoissaan äidilleen ja varsinkin marsumiehelle ja hänen suhteensa äitiinsä tippuivat -100:an.

Pieni Henrik-parkakin tajusi jo jotain. 11-vuotias ei ole ihan tyhmä. Henrik oli hyvin herkkä poika, eikä jaksanut miehisesti olla itkemättä kun itketti.

Lennielle tuli paha mieli ja hän meni haravoimaan pihaa. Joskus miehen täytyy päästää sisäinen marsu valloilleen. Tarkoituksena ei ollut loukata ketään.

Henrik teki melkein heti sovinnon äitinsä kanssa, eihän pieni poika voi mitenkään vihoitella äidilleen noin pitkään. Lisäksi Noora lupasi tuplata viikkorahan, joka saattoi edesauttaa asiaa.

Linnean kohdalla se ei tosin ollutkaan niin helppoa. Tyttöä ei nimittäin lahjottu pelkällä viikkorahan korotuksella. Hän kun oli menettänyt uskonsa roolimalliinsa. Lopulta kuitenkin annettiin anteeksi.

Mutta Linnea olisi tuskin antanut niin helposti anteeksi, jos olisi tiennyt, että marsumies piileskeli talossa vieläkin.

Vanhukset osoittivat luovat lahjansa maalaamalla Kikan. Miro oli tyytyväinen lopputulokseen ja hänen mielestään se muistutti vaimoaan vieläpä enemmän, kuin Kikan itse tekemä rumilus.

Kikkapa tulikin sitten töistä kotiin 40 000 simoleonin kanssa pidettyään koskettavan puheen jossain päin maailmaa. Yhteensä supermummo on tienannut nyt 100 000 simoleonia. Ah, en vain raaski laittaa tätä rahakonetta eläkkeelle. :'D

Samana iltana Miron viattomasti haravoidessa pihalla, saapui viikatemies hiipien hänen taaksensa. Viikatemiehellä oli mukana myös riettaat hulatyttönsä, jotka saapuivat tyylillä.

"Minäkö? Ei, tässä täytyy olla jokin erehdys! Olen vain 30! Vannon!"

"Aaaah! Nythän mä tajusin! Tää on semmonen piilokamera-juttu!"

"Saanks mä lähettää terkkui?"

"Wow! Mä siis oikeesti pääsen telk-ka-riin... "

Noora juoksi halaamaan äitiään, joka oli niin järkyttynyt, ettei pysynyt ilman tukea pystyssä.

Sitten he molemmat murtuivat ja surivat Miron poismenoa.

Tontille rakennettiin hautausmaa, jonka ensimmäiseksi nukkujaksi pääsi Miro.

Haikeaksi vetää.

Linnea ja Henrik, jotka olivat olleet vaarille erityisen läheisiä, itkivät lakkaamatta.

Niin teki myös Kikka, jota eivät piristäneet enää edes juustoleivät.

Linnea ryhtyi töihin kasvimaalla unohtaakseen surunsa.

Ja kylvettyään 27 tomaattipuskaa tyttö huokaisi ja ajatteli Miroa.

Ja sitten tapahtuikin jotakin kummallista. Kaksi outoa miestä hiippaili Heinilehtojen pihatietä pahat mielessä.

He vetäisivät povitaskusta säkit ja nauroivat pahaenteisesti. Hohohohohoo!

Toisen säkistä pöllähti poreamme, mutta toisella olikin lastina patsas.

Amme sai lähteä, mutta jostain pelottavasta ja tuntemattomasta syystä patsas jätettiin pihaan. Woah...

Läksyjä tehdessään Linnea ajatteli, että Miro olisi ollut ylpeä, jos olisi nähnyt noin tyyriin patsaan komeilemassa heidän ovensa vieressä. Olihan vaari mammonasimi, kuten Linneakin.

Noora yritti löytää lohdutuksen sanoja Kikalle, joka kulki ympäriinsä tajuamatta mitään ja ehdotti lemmikkiapinan hankkimista.
"Olisihan se veikeää. Kutsuisin sitä Muskotiksi."

Linnean tomaatit kaipasivat usein mitä kipeimmin hoitoa, mutta tyttö oli lukinnut kasvimaan oven jottei kukaan muu päässyt sinne koskemaan hänen rakkaisiin tomaatteihinsa.

Kikka raivostui lehtikasoille ja poltti ne kaikki vähätvälittäen siileistä, jotka niissä saattoivat asustella. Välinpitämättömyydellään Kikka sai Heidin itkemään siilien puolesta.

Pian koitti kuitenkin päivä, jona kaksosten oli aika kasvaa. Heidin mielestä Henrikillä oli hienompi kakku, joten tyttö oli hieman hapan, mutta silti innoissaan päästessään viimein yläasteelle.

Kaikki olivat innoissaan ja juhlatuulella. kasvua oli myös jostain syystä todistamassa Linnean ystävä Liisi Naski, joka näyttää vähän olevan väärässä paikassa.

Niin kävi, että he kasvoivat ja Heidin hiukset muuttuivat ruskeiksi, vaikka tyttö onkin mustahiuksinen. Lisäksi vanha kunnon Kyllikki-täti oli lähettänyt kaksosille lahjaksi vaatteet, jotka heidän täytyi paremman puutteessa pukea päälleen lapsuusvaatteiden mennessä pieneksi.

Haha! En voinut vastustaa kiusausta, vaikka tiedän, että on nyt hirveä punk-villitys ja kaikilla on tuollaiset hiukset (etenkin ne siniset). Mutta Heidistä tuli tällainen ilmestys.

Henrikistä tuli normaalimpi. Poika ei muuttunut juuri ollenkaan.

Pian saapui talvi ihan kunnolla ja herra P. Pingviini, jonka saatatte muistaa osasta 4, tuli taas vierailulle.

(Anteeksi hieman huono kuva, kun yhteisötontti bugitti)

Kikka päättikin sitten viettää illan baarissa Niklaksen kanssa ja kaikki huipentui karaokeen. Ei ole muuten niin kamalaa kuunneltavaa, kun on luovuus täynnä näillä hanipuppeleilla.

Ja tähän jää tämä osa. Kommentoikaa, tai en vastaa mistään.

Kuten mainitsin, tämän osan pääosassa ovatkin rakkaat vanhuksemme, joita kukaan ei siedä silmissään. Näette osassa myös vilauksen Nooran velipojasta Niklaksesta, joka on kasvanut aikuiseksi ja perustaa perhettä. Teen hänestä ehkä vielä extra-osan.

Mutta kuitenkin... Tämä osa (kuten monet muut osat) alkaa Nooran miesongelmista (huokaus). Koettakaa kestää.

Nooralla on ongelma... Hyvin vakava ongelma... Kamala ongelma... Tämä mies ei pidä hänestä. Mutta Noora keksii aina keinot (jotka tepsivät tietysti joka kerta).

Lemmenjuomalla onnistuu! Siis: Haluatko tulla rakastetuksi ja suosituksi käden käänteessä? Oletko sosiaalinen hylkiö? Ratkaisu on aivan kielen päällä: LEMMENJUOMA! Tidittidittittiidii! Haa!

Noora on mainosten uhri, mutta se, mitä mainoksessa ei kerrottu, on että lemmenjuoma kestää ruhtinaalliset vähän aikaa. (Älkää sanoko mitään noista synttärikakuista...)

Ja seuraavaksi toiminta meni hieman yli lasten katseluajan ja lapset laitettiin nukkumaan.

Nooralta kuitenkin loppuivat aseet ja niin hän kutsui vanhan kunnon treffimummon, joka ei ole koskaan vielä tuottanut (muuta kuin) pettymystä.

Ja juuri kun Noora oli iskukunnossa, (köh) piti Simpan lähteä. :( Se siitä. Ainakin Noora pääsee muhinoimaan tyynyjensä kanssa. Surullista.

Ja aamulla paikalle tepasteli rakastettu Paljetti-kissa, joka löytyy ah-niin-monesta legacysta, onhan hän Pörhöinen Pörhökorva. Miro ei pitänyt kissan hajusta ja hääti Pörhöpörhön pörhöiseen pörhömaahan pörhöilemään pörhöisten pörhöilykamujensa kanssa.

Mutta vielä sinä päivänä Miro tajusi, mitä oli tehnyt ja lähti maanpakoon vaimonsa kanssa. (Suom. lähtivät lomalle)

Vanhukset päätyivät Twiikki-saarelle ja päättivätkin sitten lomailla kalliisti. Tässä näette Paanulan bungalowit. Tällä kertaa säästän teidät mainoslaululta.

Vanhukset eivät kuitenkaan tyytyneet vain ihastelemaan paikkaa, vaan kirjautuivat sisään Twiikki-saaren kalleimpaan hotelliin.

Kikka päätti tulla papuisen ruskeana kotiin, joten hänen täytyi heti ruveta toteuttamaan suunnitelmaansa. Hän oli jopa laminoinut rantapyyhkeensä, joten se ei kastunut, vaikka aallot hipoivat sitä.

Hyvät naiset ja herrat - Heinilehtojen vuokraama bungalouuuu!

Ensimmäisen päivän aikana tuli selväksi, että paikallisten mielenterveys on omaa luokkaansa. Tämän miekkosen mielestä Kikka oli hyvinkin hehkeä ja niinpä hän teki rivoja käsiliikkeitä.

Kikka ei kuitenkaan välittänyt pervoista, vaan vietti laatuaikaa miehensä kanssa. Viimeinkin he saivat olla rauhassa parkuvilta kakaroilta ja kaupungin melskeeltä.

Hyödyksi käytettiin myös muut ylellisyydet ja nautittiin siivouspalvelustakin. Täältä voisi oikeasti ostaa loma-asunnon.

Tunnelma oli romanttinen näiden kahden hummeri-illallisella, mutta seuraava ateria päätettiin syödä jossain muualla, sillä kutsumatonta porukkaa lappasi kokoajan sisään heidän bungalowhunsa ja hummeritkin vietiin pöydästä pokerina.

Twiikki-saarelainen versio Luihu Kelmistä. Taustalla Miro ottaa lämpökivi hieronnan.

Kikka piti miehistä kaislahameissa, eikä piilotellut sitä. Tämä mies taisi kuitenkin olla suuntautunut vähän nuorempiin nausiin ja oli siksi hieman vaivautunut.

Tästä pitäisi kuitenkin ehkä jo huolestua hieman, mutta onneksi Miro sulautui joukkoon, eikä kukaan huomannut mitään.

Lopulta kävi kuitenkin niin, että pariskuntamme jäi yksin hulaamaan. (Anteeksi, yögrafiikkani ovat aika huonot)

Tässä hyvä esimerkki aikaisemmin mainitusta porukasta, jota lappoi sisään Heinilehtojen bungalowhun, vaikka kuinka lukittiin ovea, laitettiin "Ei saa häiritä" lappuja, hakattiin konetta, tanssittiin hulaa, hakattiin taas konetta, hakattiin naapurin mummoa ja lopulta luovutettiin.

Vanhuksiamme se ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän, vaan he rakentelivat hiekkalinnoja ja nauttivat rantalomasta.

Ja oli pakko laittaa kun on niin romanttinen - vaikkakin huonografiikkainen - kuva.

Ja koska nämä vanhukset ovat myös niitä tylsiä mummoja ja vaareja, jotka kiertävät nähtävyyksiä senioreiden opastetulla kierroksella, he menivät katsomaan Jumbok IV:n temppeliä. (Sori taas yögraffat)

Ja sitten Kikka oppi tulitanssin, vaikka sen opettelemiseen menikin koko yö. (Naiset)

Seuraavana iltana vanhukset löysivät kätkökolo-nimisen paikan. He olivat ihmeissään, sillä olivat varmasti yksiä niistä harvoista, jotka seurasivat opaskylttejä ja tulivat viimein tänne.

Jos sinulla on Matkoilla ja haluat itse selvittää Twiikki-saaren kummitukset - älä lue!
Noniin. Varoitettu on.

Talosta he löysivät Poppamies Paavon (enmuistanimeäpistecom), joka valitti, kun on kaikki laitteet rikki ja elämä on niin kurjaa.

Niinpä Poppamies Paavo jätti vanhukset taloon ja meni loikoilemaan riippumattoonsa. Niin sitä pitää!

Miro ja Kikka, ystävällistä ja huomaavaista väkeä kun uskottelevat olevansa, korjasivat Poppamies Paavon rikkinäiset laitteet.

Sitten Kikka näytti, kuinka löysäillään ja melkein kumautti Paavon tajun kankaalle sulavilla liikkeillään.

Poppamiehen opastettua Kikkaa pari tuntia, oppi tyttö löysäilyn salat ja teki syvän vaikutuksen mieheensä, jonka ilmeili älykkäästi.

Ja koska Kikalle oli tullut vähän vieroitusoireita juustoleivistä - päätti hän nyt tarjota niitä Paavolle ja Mirolle, kun nyt kerran asettauduttiin Poppamiehen mökkeröön.

Sitten Paavo yllätti kaikki antamalla Kikalle paketin, jossa oli punainen nauha. Siis PUNAINEN nauha! Voitteko kuvitella?

Paketista paljastui Voodoo-nukke. Wee. Sen nimi oli Rouva Rämekorva.

Kikka yritti loitsia Poppamies Paavon, mutta pilkka osuikin omaan nilkkaan, kun Paavo nauroi Kikalle päin naamaa ja Miro weirdoili taustalla.

Sitten jorattiin koko yö.

"Mitääh? Jätit yliopiston kesken?! Mitä, miksi?! ... Elämän haaveena rock-legenda?! Whaat?! Kihloissa? Raskaana? Sinäkö? ... Aha, just."
Sitten itkeä tuherrettiin, kun pojasta ei tullutkaan lakimiestä.

"Täh?"

Päivällä Kikka halusi leikkimään, joten vanhukset lähtivät Apu-Papun hiekkarannalle.

Salkoon nostettiin vihannes-laama-lippu ja sen jälkeen ihmiset pelkäsivät tulevansa kasvistetuiksi, jos lähestyisivät Miron ja Kikan laivaa.

Illan tullen kapteeni Edward Irvihammas hipsi ulos ja tuijotti uhkaavasti laamailevia vanhuksia.

Mutta pian he kaikki päätyivät laulamaan haitarinsoiton tahtiin ja niin vietettiin viimeinen lomayö ennen kotiinlähtöä.

Ennen nukkumaanmenoaikaa Miro ja Kikka tilasivat paikalliset herkut: ananasyllärit ja söivät kiltisti, vaikka Miron mielestä mössö haisi epämiellyttävältä.

Seuraava aamu löhöiltiin rannalla odotellen kotiinkuljetusta hyvin vietettyjen 5 päivän jälkeen.

Puoliltapäivin oltiin taas kotona, mutta siellä odottikin pari ylläripylläriä.

1. Tuntematon outo tyttö juoksi halaamaan Miroa.

2. Tuntemattoman tytön veli tuli myös ja kertoi, että he olivat Heidi ja Henrik, jotka eivät olleet saaneet synttärilahjoja. Sitten he kehottivat Miroa nostamaan päätään.

Ja Miro huomasi, että hänen ja hänen vaimonsa rakentama soma pieni koti oli poissa ja tilalla tällainen mauton rotisko. (Hehe, tuohon seinälle jäi taulu. Kuvitelkaa, että se ei ole siinä.)

"Ja sitten merirosvot saartoivat meidät, mutta pelastuimme minun vasemman koukkuni ansiosta!"
"Wau!"

Ja jätämme tarinan tähän kohtaan, missä Miro tajuaa olevansa hyvin vetreä nuorukainen.

Siinä oli teille 50 kuvaa täyttä roskaa. ;) Ja kommentoimaan!

Huomaattehan myös, että olen väsännyt Heinilehdoille sukupuun (osien alapuolelta löytyypi linkki).

Pyrin päivittämään tätä aina jokaisen osan loppuun.

Kuudennen osan myötä väsään teille sukupuun ja ujutan kutoseen nördepoikamme Niklaksen, josta tuli aikuisena niin håt, että meinas polvet pettää. Mutta se on sitten osassa 6. Nyt pääsette tämän osan kimppuun.

Mikäs nyt noin hymyilyttää, Kikka? Nainen itseasiassa sai ylennyksen ja on nyt elävä legenda!
Miten niin on outoa, että vanhus on elävä legenda urheilussa? Miten se voisi olla joku muu kuin vanhus? Way to go, Kikka! Nyt molemmat Heinilehdon vanhukset ovat uriensa huipulla. Harmi vain, että Kikan elänänhaave on syödä 200 juustoleipää, että nyt vain syömään.

Iiks, Heinilehtojen olkkarissa on murtovaras! Iiks! IIKS!

Huh, sehän on vain Noora, joka tuli töistä ylennyksineen ja menee kohta nukkumaan, sillä pitää mennä töihin 5 tunnin päästä. Noora on ollut yhteensä 2 työpäivää töissä, jolloin hän ei ole saanut ylennystä. Mutta ei tyttö silti niin pitkällä ole, sillä raskaudet ovat rajoittaneet.

"Kiitti, hani! Mistä sä tiesit, että mä halusin ruokaostoksia? Ei sun ois tarvinnu, beib."
Lähettipoika Vihtorista ei pääse eroon...

Nooran omenapuu ei oikein kukoistanut, kun kukaan ei jaksanut pitää huolta siitä. Varsinkaan äsken mainittu neiti, joka peräti hyvin ylpeänä korjaa satoaan.
Okei, mä lupaan, että ette joudu kattelee tota pukua enää, sillä tämä tyttö painuu nyt pehkuihin.

Kikka päätti ikuistaa miehensä, vaikka nuoruuden päivät olivatkin luetut, eikä sitä kuvaa tullut maalattua silloin, kun ei vielä ollut ryppyjä.

"Yyyyhhh! Siis mikä... yhhyhh!! ...hirveä, kammottava LÖYHKÄ! Hyyyyyyhhh!"

"Sori..."

3 kakkua? Mitähän se mahtaa tarkoittaa?
Noora sittenkin perusti sen kakkubisneksen! Jeiiioiii!

Mutta valitettavasti tälläkään kertaa ei ollut kyse siitä... Kolmen pienen koipalleron oli aika kasvaa.

Ensin Henrik...

...sitten Linnea...

... ja Heidi viimeisenä. Hänellä ja vaarilla ei ollut mikään kiire.

Ja niin keittiö oli täynnä toimintaa (huomatkaa Linnea kasvamassa Kikan takana). Jostain syystä Henrik perikin ruskeat hiukset. Heinilehtojen mustahiuksinen putki loppui jo kolmanteen sukupolveen.

Linneasta tuli oikein suloinen tapaus. Eikö tullutkin? (Turha väittää vastaan, mulla on moottorisaha)

Ja Heidi oli ainoa, joka peri Heinilehtojen mustat hiukset. Taaperoiden ulkonäköä ei kukaan jaksanut muuttaa.

Ja tästä näkee Niklaksen paremmin. Kaksosten huoneeseen siirrettiin Linnean vanhat lelut ja potta, kun tytön huone pistettiin uusiksi.

Ja niin sai Linnea mennä heti nukkumaan uuteen sänkyynsä, sillä sopivasti sattuu huomenna olemaan koulupäivä.

Kikka yritti opettaa pienokaisille puhumisen taidon, mutta Heidi ei oikein pitänyt mummista, tai mummin mummimaisesta tuoksusta. Kikalla ei enää tämän jälkeen ollut lupa kuljeksia alusvaatteissaan ympäriinsä.

"Siis katos, tää on ihan iisi homma."
Eikä tainnut Miro-vaarikaan olla yhtään sen parempi opettaja.

Linnean viaton hymy ei aavitanut, mitä kotona tapahtuisi sillä välin, kun hän perehtyisi oppimisen saloihin ja tulisi takaisin kääntyneen hymyn kanssa.

Ei... Ei... EI! Se on siis totta! Meidän täytyy turvautua lapsenvahdin palveluksiin! Kirottu K.K.

Se lähestyy...

Se lähestyy...

EIIIIII!!!

Se sai minut...

Ja kun Kikan työauto loittoni pihasta, häipyi pieni toivonhiven pelastumisesta...

Öh... Kiitti, mut oisin kyl ehk mieluummi halunnu nukkumaa...

Eiku ihan tosi! Väsyttää!

>:(

Hehehe... He eivät aavista mitään ja paha suunnitelmani toteutuu!

Hehehehehe...

Hehhehehehehe...

Yhyyyy! Mä oon MÄRKÄ! Siis MÄRKÄ! Voittekste kuvitella?

Yhhyh... Mitenköhän hiljentäisin tän pahanhajuisen naperon...?

Tyttö epäilee jotakin... Parasta hiljentää se...

Ehkä tuttipullo auttaisi?

Äh... Ei ottanut... Ehkä toinen auttaa?

Ärr... Ei saa menettää malttia, tai se tajuaa... Tämän on pakko tepsiä...

Miksei tuo kirottu penikka ota niitä?

Nyt tämän on pakko toimia!

Ärh! Tämä alkaa käymään hermoille!

Onneksi juuri silloin saapui pelastaja!

Omg! Mä tajusin tän! Nyt ne pitää mua pätevänä ja palkkaa mut uuestaanki vaikka oonki ylihinnoitellu nää palvelut!

"Kuulkaa, rouva. Miten selitätte sen, että molemmat lapseni ovat itkemässä kurjaa oloaan? Teidän palvelunne on ala-arvoista, eikö teillä ole mitään vastuuntuntoa? Plaa... plaaa... Emme kyllä enää palkkaa teitä. Plaa... plaaa..."

"Tsiisshh, nainen, sä oot ki-rée. Älä marmata ja hulluttele välillä. Girls just wanna have fun, right?"

"Whaaaaat?"

Linnea toi koulusta mukanaan tällaisen suloisen pojan. Tytöllä on hyvä miesmaku tuon ikäiseksi.

...tai sitten ei. Poika ei näytä olevan kovin älykäs tapaus.

Sillävälin vanhukset näyttävät, mihin ihmetekoihin he pystyvätkään! Molemmat tulivat juuri töistä kaksipaikkaisen urheiluauton kyydissä! Wooow. Kumartakaamme ihmeellisiä simolentoja.

Vastuullinen (whaaat?) äiti hoiti pienokaisensa kuntoon ja kaikki oli hyvin taas, vaikka jotkut Henrikin pyjaman kuvioista näyttävätkin vähän epäilyttäviltä.

Näin. Mitä piditte? Rehelliset mielipiteet kommentteihin, tai otan moottorisahani käyttöön. Beware!

Ja mikäli teitä häiritsi nuo lainausmerkittömät vuorosanat, niin ne olivat ihan tarkoituksella noin.

A-osa on enimmäkseen kasvua ja perhe-elämää kummallisessa perheessämme. B-osan olen omistanut ihanalle lastenhoitajallemme, K.K.lle. Hänestä voitte lukea osasta 2.

Nyt sitten päästämme tarinan käyntiin. Muistakaa kommentoida, mitä tykkäsitte. Minä en purematta niele. 

Aloitamme hyvin arveluttavalla kuvalla, jossa on yksi ystävämme Nooran rakastetuista, Lennie.
Hyvää iltaa, minä olen ihastuttava kertojanne ja tutustutan teidät Heinilehtojen ihastuttavaan maailmaan.
Herra Marsu - eikunsiisLennie - on jostain syystä muuttunut vihreäksi (ei ehkä tässä valossa näe) ja päättänyt kasvattaa itselleen marsuposket.

Niinpä Lennie sai mennä ja Noora kutsui paikalle ystävänsä Keijon, joka ei vielä ole vaihtanut väriä. Ja nyt äkkiä sisälle siitä, tai joku näkee teidät! Totelkaa jumalanne käskyä!

Ja seuraavana aamuna Noora päätti tutkia vessanpöntön ihmeellisiä sisätiloja. Hän teki mullistavia löytöjä, kuten Miron viimeviikon jarrutusjäljet.

Kikka oli edennyt urallaan hyvin ja hänet oltiin ylennetty apulaisvalmentajaksi. Hänellä on kimppakyytinä jo kaksipaikkainen urheiluautokin.

Eräänä synkkänä aamuna Noora oli kokkailemassa, kun hän teki hämmästyttävän havainnon: Hänen mahansa oli pyöristynyt aikalailla ja siitä neiti nerokkaasti päätteli olevansa pieniin päin. Tätä riemun päivää, kun Heinilehtojen pieni tyttö on raskaana luojatietääkenelle.

Kaksi synttärikakkua voi merkitä vain yhtä asiaa! Noora on perustanut synttärikakkubisneksen! Jeiiioiii!

No, ehkä ensi kerralla sitten... Kakut olivat tarkoitetut vanhuksille, mutta Miro ei ehtinyt kakkunsa luokse vaan rupesi vanhenemaan vessassa.

Kikka kuitenkin ehti kakkunsa luokse ja sai toiveensa. Mitähän sitä toivois?

Ja näin siinä kävi. (Anteeksi tiimalasin alareuna. Piti saada Miro kuvaan.)

Pari on vieläkin erittäin suloinen yhdessä, mutta olenko ainoa, jonka mielestä Miro on aina näyttänyt normaalia vähän lyhyemmältä? O.o

Kikka lähetettiin ostoksille, sillä kaapista ei löytynyt muuta kuin vanhan kunnon Kyllikki-tädin vanha mekko, jonka hän oli lähettänyt Kikalle syntymäpäivälahjaksi.

Mitä? Muistatteko tämän ruokalähetin osasta 4? Mitä hän tekee Heinilehtojen aamiaispöydässä? Sinä et kutsunut häntä, ethän Noora? "En tietenkään." No hyvä. :)

Tervehtikää lakimiestämme, joka saavutti juuri uransa huipun ja on nyt lain ruumiillistuma! Jeiii! Ja kaiken lisäksi hän saa platinamielialan loppuiäkseen! Jeiii!

Mutta kukas tämä on? Kai ehdit häätää ruokalähetin, Noora? Kuvassa oleva Ian ehti näköjään hieman kylmettyä ulkona. ÄLKÄÄ panko merkille samanlaisia vaatteita, kuin Mirolla oli. Murrrrrrr.

Kieltämättä ihan söpö pari, vaikka Ian ei olekaan komeimmasta päästä ja olen vähän tätä Nooran miestennielemis-juttua vastaan. Aaww, Nooran massu on niin söpö. Harmi, että ette näe sitä, kun vasta kahden kuvan päästä.

Lehtivaras! Ja kaikista oudointa on se, että hän on Keijon vaimo! Ei rouva suinkaan epäilisi mitään?

"Äitiiihh! Yyh, siis mä seison lätäkössä, LÄTÄKÖSSÄ! Mä vannon etten se ollu mä, se en ollu mä!"

"Aiiii, tää tuntu ihan silt ku mä oisin synnyttämäs! Sattuu!"

"Hei pikkunen, kuka laitto sulle vaipan? Aaaw, oletpas sä söpö, mutta vähän ujo. Katotaan sitä sun sukupuoltas sitte myöhemmin."

Tytön nimeksi tuli Linnea.

Miro ei ottanut tätä yhtään sen paremmin kuin oman vaimonsa synnytystäkään.

Ja niin Noora jätti tuoreen tyttärensä kotiin ja vastasi Ianin kutsuun kaupungille. On siinä meillä tuore äiti, mutta ihanasti voi sen uikkarit näkyy tuolta vedestä. ;*

Miten minusta tuntuu, että tämä ruokalähetti alkaa tulla vähän liian tuttavalliseksi? Hänen nimensä on muuten Vihtori Pontti. Onneksi Linnea ei voi olla hänen, koska Linnealla on ruskeat hiukset. Nooralla, Vihtorilla ja herra Marsulla on mustat hiukset, joten syylliseksi jää vain Keijo. Mielenkiintoista...

Kikka on sytyttänyt kaikki Heinilehdoilla tapahtuneet tulipalot ja niin myös tämän. Tällä kertaakin nainen alkoi ryntäillä ympäriinsä, mutta lonkka naksahti ja hän joutui vain soittamaan palokunnan.

Ja nyt vähän mietityttää, että mistä lähtien lakimiehet ovat menneet töihin kirkkaankeltaisilla urheiluautoilla? Mirolla on sitäpaitsi aika huono palkka, vaikka uransa huipulla onkin.

Noora löysi itsensä taas kerran tutkimasta pönttöä. Taitaa olla melko addiktoivaa tuo jarrutusjälkien tuijottelu. Ilmeisesti kuvotus sai tytön oksentamaan ja tietysti kaikki lensi ohi pöntöstä.

Eräänä synkkänä yönä Noora sitten tajusi olevansa raskaana. Jee, lomaa töistä! Mutta sitten Noora järkyttyi toden teolla (huomatkaa ilme). Hänen hiustensa latvat katkesivat! Ooooh.

Mutta Noora olikin supermama. Hän treenasi, opiskeli ja hoiti lasta samaan aikaan kun pyöritti neljää miestä. Okei, neljä ei ole paljon, mutta parempi neljä kuin kahdeksan.

Sitten koitti Linnean synttärien aika ja saisimme vihdoin nähdä, onko eriskummallinen taaperogeeni jatkunut kolmanteen sukupolveen.

Ja niin oli päässyt käymään. Linnea oli kyllä vähän normaalimpi kuin äitinsä, mutta nenän hän oli ilman muuta perinyt äidiltään. Linnean hiukset ovat mielestäni ruskeat (näyttävät punaisilta, mutta tuo on kai silti ruskeissa), tai sitten Keijon salainen oikea väri on punainen. Olisi kyllä vähän hassua, jos punahiuksisesta ja mustahiuksisesta tulisi punahiuksinen.

Kikka värjäsi lapsenlapsensa hiukset mustiksi ja laittoi hiukstenpidennykset. Hänen mielestään Heinilehdon kuului olla mustahiuksinen.

Kikka itse treenaamisen sijasta katseli taivaalle kaiket yöt, olihan hän jo vanha mummu. Älkää ihmetelkö, jos rouva kävelee päin seinää, sillä nuorekkuutensa todistaakseen hän luopui laseistaan.

Kullakin on omat salaiset yö-harrastuksensa. Noora sattumalta näki kaukoputkella tämän karmean rouvan ikkunasta sisään. Voimme vain arvailla, mitä tyttö on nähnyt.

Yksimielisen äänestyksen jälkeen lastenhoitohommat sysättiin Miro-vaarille, joka ottikin sitten tehtäväkseen kasvattaa Linneasta uranaisen lain parissa.

Ilta keskeytyi Nooran alkaessa kiljua tuskasta. Ja juuri kun Miro oli saanut taaperon nukkumaan ja oli istuutumassa syömään. (Ei, ette näe pöydällä juustokakkua)

Noora pullautti ulos pienen söpöshaniihkukultapuppelin. Ja se söpöshaniihkukultapuppeli sai nimekseen Henrik. Noora tarkisti myöhemmin, että se oli poika. Olin poika nimeltä Päivi, enkä tiennyt oonko Roomeoo vai Juuliaa.
Öhhöm... Takaisin tarinaan.

Henrik ojennettiin Kikalle, joka oli jo mummix2.

Sitten Noora tunsi jonkin olevan vielä tulossa ja niinpä...

...maailman suloisin vauva syntyi. <3
Eikun... siis... Vauvan nimi oli Heidi. Jostain syystä nämäkin kaksoset saivat samalla kirjaimella alkavat nimet. :3 (Noora ja Niklas)

Henrik...

...ja Heidi.

Ja voisimme lopettaa A-osan vauvatunnelmiin, mutta ensin katsotaan, miten Linnean puheopetus sujuu.

"Sano transsendentaalifilosofia."
"Epo."
"Toista hitaasti perässä: trans-sen-den-taa-li-fi-lo-so-fi-a."
"Nägää."
"Sano nyt. Sano edes konstitutionalismi..."
"Yäääääää! Ebbuuu."

"Mitä? Reppu? Reppu! Minun lapseni sanoi Reppu! Kuulitteko? Minun pieni ihmelapseni!!"

Ja niin meni Nooran puheopetus. Toivoisin teiltä kommentteja, vaikka tämän osan laatu ei olekaan mistään parhaimmasta päästä. Oikeastaan... Vaadin teiltä kommentteja. Siitä sitten kommentoimaan. Hopi hopi!

Siihen aikaan elämä Leutolaaksossa oli hyvin julmaa. Toisinsanoen se, joka laati legacysäännöt, oli hyvin julma. Vain yksi pääsi takaisin suvun taloon jatkamaan sukua. Vasten tahtoaankin nämä viattomat simit laitettiin tuottamaan suvulle jatkajia, jotta lukijat saisivat nauraa heille ja heidän elämänsä tragedioille.

Kikka oli tunteettoman kylmästi ilmoittanut puhelimitse, että kansa valitsi Nooran perimään suvun talon ja omaisuuden, sekä jatkamaan Heinilehdon sukua kirotussa talossa, kun toiset pääsivät vapaaksi kuin kyyhkyt ja saattoivat lentää haluamaansa suuntaan. Mikä kunnia.

Sisarukset lähtivät juhlistamaan perijävalintaa ja menivät pelaamaan biljardia.

Emma oli hyvin katkera Nooralle. Mokoma pikkusisko oli Emmaan verrattuna huolimaton, laiska ja kaikin puolin huonompi ehdokas perijäksi. Emman arvosanatkin olivat parempia ja hän tosissaan luuli olevansa suosikki muutenkin kuin esikoisen ominaisuudessa.

Noora kuitenkin vain biletti, kuten kuka tahansa tietämätön ja niin kaikki liittyivät bileisiin, paitsi Heinilehdon tunnollisemmat kersat, jotka lähtivät opiskelemaan hukattua aikaa kiinni.

Elämä kampuksella jatkui kutakuinkin normaalina, vaikka siskojen välillä olikin pientä eripuraa. Noora käytti lähes kaiken aikansa maalaamalla, kun rahat eivät telkkariinkaan riittäneet. Tytön maalaukset olivat toki hienoja, mutta toivat vain hieman rahaa ja saivat Emmalle ilmavaivoja, kun sisko ei tehnyt mitään muuta asunnon kunnossapitämiseksi.

Kampuksen reunalla sijaitsevassa opiskelijakämpässä oli usein rauhaisaa, sillä muita kämppiä ei ollut lähettyvillä. Lisäksi joku Heinilehdon kersoista on ilmeisesti perehtymässä yödatauksen ihanuuksiin, tai niin ainakin voimme päätellä ikkunasta tulvivan valon perusteella.

Sisaruksilla oli muitakin addiktioita, kuten kahvi ja sen vuoksi kahvinkeittimestä hankkiuduttiin eroon ennen suurempaa vahinkoa, kuin asunnon täyttyminen kahvikupeilla.

"Etsin itselleni miehen tai pari ja sitten haistatan inkivääririnkelit tälle haisevalle kampukselle ja häivyn", uhosi Noora ja meni vakituiselle miehenkyttäyspaikalleen.
Tyttörukka oli menossa pahemman kerran sekaisin, eikä uskonut kaksoisveljensä varoittelua loppukokeen lähestymisestä. Nooralle se ei ollut tärkeää.

Tyttö päätyi kuitenkin syömään yksin, sillä tänäänkään ei ollut onnistanut. Kyllähän Nooraa toki katseltiin. Toki toki. Yksikään yli 60-vuotias vanha äijä ei ollut kulkenut neidin ohi iskemättä silmää tai vislaamatta, mutta en suosittele ketään muistuttamasta siitä Nooralle, sillä se tuskin valaa tyttöön itseluottamusta.

Kuten kuka tahansa epätoivoinen, päätti Noora turvautua alhaisimpaan keinoon löytää mies... en voi edes sanoa sitä... treffipalveluun.
Noora ei vaikuta ihan itseltään, mutta silmäpussit johtuvat luultavasti öistä, jotka vietettiin miehiä kyttäämässä.

Olohuoneen stereoiden hiljaisen musiikin tahtiin sammui järjen valo Nooran silmistä ja tyttö päätti iskeä tämän hirvityksen puutteeseensa.

Emma ei kommentoi siskonsa tekemisiä, vaikka tämä tuijottelikin saamaansa rakkauskirjettä apeana heittäen sen lopulta roskiin. Katsotaan, saako miesparka Nooralta soittoa.

Talvi saapui ja vakiovierailijamme herra P. Pingviini saapui kämpän pihalle juttelemaan lumiukkoarmeijalle, jonka on tarkoitus säikyttää ulosottomiehet kauas pois. Herra P. Pingviini on hyvin kohtelias ja miellyttävä mies, joten kenelläkään ei ole mitään hänen vierailujaan vastaan.

Tässäpä näky. Pieni Niklaksemme saa ensimmäisen pusunsa. Eikä ole häpeä, että saa sen vasta yliopistossa, eihän? No.... Ei kerrota sitä Niklakselle...
Nainen ei ole kaunein kaikista, mutta ei se Niklasta haittaa. Poi- siis mies ei ole koskaan ulkonäöstä niin välittänytkään.

Noora ratkesi jälleen treffimummon palveluksiin ja seuraava uhri putosi alas taivaalta. Nyt vain upotetaan hampaat kurkkuun ja imetään veret kuiviin.

Niklas sen sijaan ei hyppelehdi paikasta toiseen, vaan vie kultaansa syömään. Way to go, Niklas! Hyvä poi- mies...

Emma on epäluuloinen ihmisiä kohtaan, kuten aina ja haistaa, että Niklaksen tytössä on jotain mätää. Niinpä Emma-neiti tunkee nenänsä toisten asioihin ja jututtaa tätä viatonta tyttöä ihan siksi, että "haluaa ystävystyä". Pah. Sinä olet kateellinen, Emmaseni!

Rivoja tämä neiti ainakin puhuu. Onko se hyvä merkki? Mitä hän muuten edes tekee alusvaatteisillaan Heinilehtojen kämpässä? Tämä haiskahtaa homemaidolta...

Maalaaminen rauhoittaa... Ainakin Emmaa, joka on aina ollut lapsista kaikkein luovin. Maalaamisen ohella tyttö varmasti miettii, että pistäisikö lusikkansa Niklaksen ja hänen mystisen naisensa tomaattimehuun, vai keskittyisikö Nooran vihaamiseen.

Tämä olisi vain niin täydellinen kuva tämän osan otsikoksi, että oli pakko ottaa se tähän väliin. :F

Takaisin Niklaksen puuhiin. Miekkonen (jes!) soittelee tyttönsä perään kymmenen minuutin välein. Huh! Ei ole Niklaksen tapaista kuolata tyttöjen perään. Tällainen sekasorto muuttaa ihmisiä...

Ja mitkäs muutkaan, kuin likaiset mielessä? Tämä kuuluu N.Ä.Ä.S. -operaatioon. Nooran Ärsyttäminen Äärirajoille Saakka on sen nimi tarkennettuna. Mitähän Noora siihen sanoo? Toivotaan, ettei kukaan loukkaannu...

No... Korkeintaan tämä pupunen saa tuntea Nooran vihan. Onneksi pupu on ilmestynyt tänne juuri hakattavaksi stressinpoistajaksi. Mahtaa tällä tytöllä olla rankkaa...

Niinpä Noora sai tarpeekseen. Kampuselämä ei ollut häntä varten ja kotona odottaisivat vanhemmat, jotka ottaisivat hänet avosylin vastaan.

Kotona oli hiljaista kunnes...

Kikka ryntäsi halaamaan tytärtään kuultuaan auton äänen. Mikä kaunis jälleennäkeminen!

Talo laitettiin remonttiin ja Noora rakennutti 2 lastenhuonetta tuleville taapertajille, mikäli huono onni käy.

Jos Noora kuvitteli pääsevänsä löhöilemään kauas opinnoista - hän oli väärässä. Esimerkillinen äitinsäkin treenasi yötäpäivää ja isä teki töitä aamusta iltaan. Toive siitä, että tytönhupakko ryhdistäytyisi taitaa olla turha.

Ja niin onkin. Nooralla ei ole aikomustakaan paiskia töitä heti kun pääsi vapaaksi opintojen rasitteista. Viimeiset pennoset on hyvä kuluttaa shoppaamiseen. Se hävittää stressin.

Niinpä Kikka päätti sanoa Nooralle pari valittua sanaa vastuuntunnosta ja siivellä elämisestä sun muista, jotka kuuluvat äititytär-saarnoihin. Tämä kuitenkin liittyi lähinnä työntekoon ja ryhdistäytymiseen.

Noora lupasi ainakin yrittää ja hankkia töitä. Sovintohali on paikallaan.

Vanhuksilla oli aamupalaseuraa pitkästä aikaa ja Kikan tekaisemat räiskäleet maistuivat, vaikka Noora onkin kampuksella ehtinyt ohittaa äitinsä kokintaidoissa. Hänhän se sisaruksilleen sapuskat valmisti, saattavat olla jo kuolleet nälkään, elleivät mussuta pitsaa...

Miestennielemistä ei Noora kuitenkaan luvannut lopettaa, vaikka tässä tapauksessa kyseessä näyttää olevan ukkomies (huomatkaa sormus) ja vieläpä Kikan ystävättären aviomies, joka on suunnilleen Nooran isän, eli Miron ikäinen. No, rakkaus ei katso ikää, vai? ... Mikä rakkaus?

Ja näin taitavasti tyttönen kietoo pikkusormensa miehen ympärille. Pitäisiö varoittaa? Mitä hauskaa tässä sitten olisi?

Ei vanhustenkaan lempi ole sammunut, vaikka Mirolla onkin todella rumat siniset lenkkarit. (eivät näy kuvassa :( ) Intohan se suhteesta lopahtaa suunnilleen ensimmäisen lapsen syntyessä...

Heinilehtojen keittiössä tapahtuu. Noora tahtoo hoitaa homman kotiin ja on kutsunut Keijo-nimisen miehen kylään. Mitähän mahtaa olla mielessä?

Mikäs muukaan...? Jätetään tämä "pari" rauhaan ja mietitään vaikka... mm... suklaata! Namm nam... Oletteko jo maistaneet sitä uutta lajiketta, joka maistuu aivan popcornilta? Mikä mahtikeksintö!

Niin Noora sitten hankki sen työnkin. Tosin taskuvarkaana, mutta onhan sekin työ... kuten sovittiin.

Kikka joutui hoitamaan Nooran istuttamaa omenapuuta, josta hän lupasi huolehtia, mutta kyllästyi siihen muutamassa päivässä. Mitäs suostuit ajatukseen, Kikka!

Noora joutui kutsumaan treffimummon taas kerran luokseen, mutta tällä kertaa hänellä on ongelma, johon hän tarvitsee kallista ja kirkkaanpinkkiä rohtoa, jota saa vain luotettavilta treffimummoilta. Katsokaa mummon ovelaa ilmettä, kun hän huijaa Nooran viimeisen rahat!

Tässä on Nooran Onglema. Mies ei edes vilkaise Nooraa, joka on epätoivoinen.

Me kaikki tiedämme, että ongelmamme ratkeavat juomalla. Noorakin tietää sen ja kulauttaa yhden pulloista, jotka osti huijarimummolta.

Siltikään juttu ei luista. Noora taisi todella tulla huijatuksi. Mies on kyllä rumakin, joten miksi edes vaivautua?

Sensijaan Noora löytää hetkessä äitinsä työkavereiden joukosta mieluisamman miehen. Noora on aina viehättävä iskiessään miehiä, mutta joskus hänen ilmeensä menevät yli hilseen... No, ainakin tähän Lennie:in ne näyttävät toimivan.

Töissä Nooralla menee kuitenkin yllättävän hyvin. 2 päivän jälkeen hän on saanut 2 ylennystä ja paremman kimppakyydin. Olemme löytäneet hänen lahjakkuutensa ja se liittyy varkauksiin. Tyttö tosiaan on viekkauden ja sanailun mestari.

Noora ei myöskään jätä mitään kesken. Lennie ei aavistakaan, millaisen naisen uhriksi joutui. (Kaikella kunnioituksella kaikkia romantiikkasimejä kohtaan).

Noniin. Kommentoikaa, jos joku tätä vielä lukee ja kertokaa, että haluatteko joskus kuulla, miten Emman ja Niklaksen kävi, tms.?

Seuraavassa osassa tulee vielä vähän lisää Nooraa, vaikka sitä varmaan pursuaa jo sieraimista ulos, mutta lupaan seuraavaan osaan myös uusia tuttavuuksia.